Katso ylös tuo on meteoriitti

Kuten huomata saattaa, blogissa on ollut hyvin hiljaista viime aikoina. Tässä on nyt ollut elämässä niin paljon muuta touhua ja tohinaa, että ei ole yksinkertaisesti riittänyt energiaa kirjoitella tänne.

Vaikka onkin mukava ollut pitää tätä kautta yhteyttä muualla asuviin kavereihin ja muutenkin tehdä näitä blogikirjoituksia, niin tämä hiljaiselo taitaa siltikin jatkua ainakin toistaiseksi. Katsotaan ensi vuoden puolella, jos inspiraatio ja into palaisi! Hyvää joulun odotusta! toivoopi cotca.

Poliittinen puheenvuoro

Kuntavaalit! Huomenna!

Ei ollut ihan helppoa päättää, ketä äänestäisi, kun ei tunne paikallista politiikan skeneä laisinkaan. Paljoa eivät myöskään auttaneet postiluukusta tipahdelleet mainokset ja lippulaput, joissa ei ainakaan ollut mitään epäselvyyttä siitä, mikä on Kotkansaaren potentiaalisin kohderyhmä. Jos vanhukset intoutuvat äänestämään ahkerasti, niin heillä selvästikin koittaa todelliset kissanpäivät Kotkassa. Jos näitä vaalipuheita on siis uskominen. Eikä siinä mitään, mielelläni suon niin vanhuksille kuin kaikille muillekin ihmisille kaikkea hyvää, mutta ehkä vanhusten asiat nyt ei kuitenkaan ole oma vaaliteemani nro 1. Mutta löytyi se sopiva ehdokas sitten kuitenkin. Sopivan nuori ja sopivan freesi :)

Lopetan poliittisen puheenvuoroni tähän. Lopuksi vielä todiste siitä, että kotkalaiset osaavat tehdä muutakin kuin valittaa. Nimittäin eilen kauppareissulla pikkutyttö antoi minulle tunnustuksen: "rouva teillä on hieno takki". Lapsissa on selvästikin tulevaisuus.

Nero ja askartelumestari samassa paketissa

Minulla kun on tämä lukuharrastus ja koskapa harvoin tulee mitään kirjaa luettua samalta seisomalta alusta loppuun, niin tarvitaan siis kirjanmerkkejä. Kirjanmerkkeinä olen tähän asti käyttänyt epämääräisiä lippulappuja, mutta jokin aika sitten sain varsinaisen neronleimauksen: ei ole varmaan kovin vaikeaa tehdä itse kirjanmerkkejä. No ei niin! Kyllä nyt kelpaa lueskella.

...jolle ei koskaan tapahdu mitään

Vallalla olevasta blogianemiastani saa syyttää lähinnä työelämää, joka tuntuu imevän juuri nyt kaikki mehut.... tylsää, mutta toivottavasti ei ikuista. Ei ole myöskään tullut pitkilleen kirjoitettua mitään Kotkaan liittyvää, josta on ehkä tehtävä se johtopäätös, että olen jo niin paatunut "kotkalainen", että minua ei enää hetkauta mikään. Tai sitten tämäkin johtuu tuosta ensimmäisestä seikasta. Tai sitten kaikki johtuu siitä, että minulle ei yksinkertaisesti tapahdu paljon mitään.

Mutta nyt on taas onneksi viikonloppu käsillä. Tänään olisi tarkoitus mennä katsomaan "Kolahtaako" elokuvatapahtuman puitteissa elokuvaa "There will be blood". Tosin toivon hartaasti, että siinä ei kuitenkaan kovin paljon ole sitä verta, kun olen vähän yliherkkä semmoiselle. Jotakin kertonee se, että olen nähnyt painajaisunia jopa Batman-elokuvan jälkeen. Oli niin pelottava ja väkivaltainen.

Lisäksi käsillä on Egotripin uusi levy ja sitä kuunnellessahan ei voi olla huonolla tuulella. Tässä viikonlopun kunniaksi kappaleesta "valssi":

on kaunis lauantai-ilta
hän tanssii ja musiikki soi
on arki kaukaista unta
otan irti minkä voin

hetkeksi herää tunne
tapahtua voi mitä vaan
mutta harvemmin kuitenkaan
planeetat suistuvat radoiltaan

minä tunnen tämän paikan
tiedän tarkalleen
mitä tapahtuu seuraavaksi ja sen jälkeen

herään, on aamu
kaikki on ennallaan
ja viikko se vierähtää hitaasti

Les feuilles mortes

Viime viikonloppuna olin kotopuolessa päin, kun käytiin isä-cotcan kanssa lauantaina autokaupoilla Savonrannassa (cotcalla on siis "uusi" menopeli) ja sunnuntaina mökillä.

Mökkimme lähellä on autiotalo ja sehän on varsin kiehtovaa. Joidenkin ihmisten elämä on tapahtunut täällä...

Luck be a lady

Luin tässä äskettäin Outi Nyytäjän mainion pikkukirjan "Maailman laidalla - kertomuksia Bretagnesta". Lohdullista huomata, että on vielä naisia, joilla on julkisuudessa muutakin sanottavaa kuin kertoa miessuhteidensa viimeisimmät käänteet tai parhaimmat kauneudenhoitovinkkinsä.

Nyytäjän innoittamana ja muutenkin olen nimittäin viime aikoina pohdiskellut tätä nykyajan menoa ja naiskuvaa eritoten. Viime lauantain Hesarin kuukausiliitteessä oli myös mainio pikkujuttu rohkeudesta: "Kun ihminen ennen munasi itsensä, se oli kaikkien - myös asianosaisen itsensä - mielestä kiusallista. Julkinen munaaminen ei enää edes onnistu, koska kaikki käy ja asianomainen kehuu rohkeilla tempauksillaan julkisuudessa...Naisille tarjotaan rohkeuden malliksi enimmäkseen tyyppiä, joka on joko suulas, tyrkky, kaunis tai alaston". Ja jo em. Outi Nyytäjä kirjoitti jokin aika sitten myös em. Hesarin kolumnissa, että "Hurjinta on kuitenkin se, että BB (ja Idols) toimii jo ponnahduslautana poliitikon uralle...Miltä näyttää seuraava eduskunta, kun siellä missien ja televisiojuontajien lisäksi painelevat nappia ne, joitten herkimpiä ruumiinosia, muhinoita ja kännejä olemme saaneet ihailla BB:ssä?" Niinpä. Mitä tapahtui sivistykselle.

Ja voisiko se todella olla mahdollista, kun Nyytäjä kirjoittaa tuossa kirjassa ranskalaisten naisten oletetusta eleganttiudesta, että "Onko ranskalainen nainen siis elegantti? On, totta kai! Hän on omasta mielestään kaunis tai ainakin erittäin hyvännäköinen, oli hänen ikänsä, kokonsa ja kauneutensa mikä tahansa. Hän ei ole tässä asiassa omahyväinen, hän pitää itsestään. Missään maassa en ole tavannut niin paljon rumia kaunottaria kuin Ranskassa."

Karjalasta kajahtaa

Viime viikolla meinasi mennä ruuat väärään kurkkuun, kun luonastauolla luin Kymen sanomia ja ruokapalstalla tarjoiltiin karjalanpaistia pastan kanssa. Pitkän linjan pohjoiskarjalaisena olin syvästi järkyttynyt. Eihän karjalanpaistia voi syödä pastan kanssa. Kummasti alkoi kuitenkin tekemään mieli kyseistä ruokaa, joten sunnuntaina cotcan keittiössä oli uuni lämpimänä. Ja paisti syötiin tietenkin perunoiden kera. Hyvää oli. 10 pisteen vinkki: karjalanpaistilihat maistuvat erittäin maukkailta myös kylminä leivän päällä (sanomattakin selvää, että nyt tarkoitan ruisleipää enkä mitään etelänpellejen vehnähöttöä). :)

Viikonloppuna sain myös valmiiksi tämän neulomani villatakin. Ehkä kaulus olisi voinut olla vähän pienempi, mutta katsoo nyt, jaksaako ruveta korjaamaan vai meneekö noin.

Movie star

Loistava keksintö se, kun dvd-levyillä on joskus elokuvasta myös sellainen "ohjaajan kommentti" versio, jossa se ohjaaja siis pölöttää elokuvan päälle. Tätä kautta olen saanut oppia hyvin monenlaisia asioita elokuvista ja elokuvan teosta, joita ei olisi muuten tullut edes ajatelleeksi. Alati hämmästyttävää on myös se, miten viimeisen päälle harkittuja kaikki yksityiskohdat voivat olla tyyliin "kohtauksessa päähenkilön taustalla on käytetty suuri kuvioista tapettia tarkoituksena korostaa päähenkilön pienuutta". Elokuva alkaakin näyttää ihan erilaiselta kommenttiversion katsomisen jälkeen. Hyvin mielenkiintoista.

Viime aikoina olenkin nähnyt joitakin hyviä elokuvia, joita tässä nyt teille suosittelen. Mm. "Perhonen lasikuvussa" kuvasi hyvin elävästi sitä, miltä mahtaa tuntua, kun aivot pelaa, mutta kehollaan ei pysty tekemään muuta kuin liikuttamaan toista silmää. "Erämaan armoille" oli myös hyvä elokuva. Tosin kyllä ärsytti siinä lopussa, kun elokuvan päähenkilö pyrki erämaan armoilta takaisin ihmisten ilmoille ja kun vastaan tuli ylitse pääsemättömän vuolaana virtaava joki, niin etsikö hän esimerkiksi yläjuoksulta toista ylityspaikkaa tai kokonaan toista reittiä? Ei, hän meni murjottamaan takaisin leiripaikkaansa kohtalokkain seurauksin. Omituista avuttomuutta, sanoo cotca.

"Tummien perhosten koti" ei myöskään ollut huono, vaikkakin vähän ahdistava. Kirjan olen lukenut joskus kauan sitten ja muistaakseni pidin sitä silloin hyvänä. Pitäisi varmaan lukea uudestaan.

Köh köh

Olen viettänyt viime päivät flunssan kourissa lähinnä sängyn pohjalla. Siitä oli se hyöty, että vihdoin sain pitkällisen entraamisen jälkeen päätetyksi, että ilmoittaudun suorittamaan ympäristötieteen aineopintoja. Tätä päätöstä tulen varmaankin vielä kiroamaan, mutta toivottavasti en katumaan.

Lisäksi kun sairaana ei pysty mihinkään järjelliseen toimintaan, on aikaa pohtia elämän suuria kysymyksiä.

1) Miten voidetta saa purkista, kun purkin kyljessä lukee käyttöohjeena "sulje korkki huolellisesti ennen käyttöä".
2) Miksi tekee mieli suklaata, vaikka mikään ei maistu miltään.
3) Suklaan käärepaperissa luki "saattaa sisältää pieniä määriä pähkinää ja munan". Säästän teidät kaikilta niiltä huonoilta vitseiltä, mitä räkäpäissäni keksin tästä.

Oli myös aikaa katsoa televisiota päivällä ja sieltähän tuli uusintana vanha nuoruusvuosieni suosikki "Villi Pohjola". Hieman pelonsekaisin tuntein suhtauduin asiaan, kun usein vanhat favoriitit pitemmän ajan päästä nähtynä/kuultuna, luettuna aiheuttavat ainoastaan kauniiden muistojen tuhoutumisen tuskallisella tavalla, mutta onneksi nyt ei käynyt niin. Pitää ehkä täst'edes ruveta tallentamaan nuo uusinnat :)

Ennen Mannerheimintietä ajoi viitonen

Viime viikonloppua vietin vaihteeksi Helsingissä kyläilemässä & lauluharjoituksissa. Perjantai-iltana käytiin katsomassa ilotulitusta. Oli paljon ihmisiä siellä. Ajettiin uusi ratikkalinja 9 päästä päähän. Ohjelmaan kuului myös sunnuntaina käynti kirpputorilla (oli paljon ihmisiä sielläkin) ja kävely Punavuoren ympäristössä mm. ikkunaostoksilla. Se oli hauskaa ja tuli kaiken lisäksi hyvin halvaksi.



Käytiin myös entisillä kotikulmillani, missä maisemat olivat vallan muuttuneet. Silloin kun vielä asuin tuolla päin, eli viimeksi vuonna 2005, tästä kohdin otetussa kuvassa olisi näkynyt silloinen kotitaloni. Mutta eipä näy enää. Nyt sen edessä on ah niin äveriäs, mutta tylsä ja ruma Eiranranta.

Forever young

Sunnuntaina yritys lähteä pyöräilemään. Tulos: juuri kun on pääsemässä vauhtiin, alkaa satamaan vettä.

Tiistaina yritys lähteä pyörällä kotiin töistä. Tulos: vettä sataa, pitää pummia autokyyti työkaverilta.

Keskiviikkona yritys lähteä sauvakävelylle. Tulos: juuri kun on pääsemässä vauhtiin, alkaa satamaan vettä.

Sitten televisiouutisissa uutisankkuri vielä sanoo, että nyt Anne Brogstöm ennustaa epävakaata säätä tulevalle viikolle. Mielestäni tuon toteamiseen nyt ei kummoisia ennustajan lahjoja eikä edes yliopistokoulutusta tarvita tässä tilanteessa.

Lievän sääketutuksen lisäksi tällä viikolla tapahtunut myös jotain lohdullista: menin verestämään lukioaikaisia ranskankielen taitojani ranskan kurssille ja opettaja kävi arvuuttelemaan, mitä oppikirjaa olen käyttänyt lukiossa, niin sitten kun oikea osui kohdalle (aktiivisestihan en enää mitenkään voi tällaista tietoa muistaa) opettaja totesi, että ai, siitä onkin jo niin kauan, kun olen ollut lukiossa! Otin sen kohteliaisuutena tässä tilanteessa.

Viikonloppuretki

Kun lauantaina aurinko paistoi eikä sunnuntainkaan keli näyttänyt ennustusten valossa kovin pahalta, pakkasin repun ja lähdin yhden yön telttaretkelle. Innoituksena tähän ratkaisuun oli suht äskettäin hankkimani teltta, jota halusin päästä kokeilemaan. (Toimi niin kuin pitikin)

Kohteena oli viime syksyltä tutun Salpapolun maisemat, mutta nyt kävelin vain noin kahdeksan kilometriä Muhikkoon joen rantaan yöpymispaikalle ja seuraavana päivänä jota kuinkin samaa reittiä takaisin. Oli rauhallista. Illalla tuuditteli uneen isokuovi, aamulla herätti palokärki. Sunnuntaina poimin kanttarelleja, mmm.


Hämähämähäkki kiipes langalle


Tämä taimi ei näytä ihan normaalille


Aamu joella


Minulla on hyvin pieni pää

Dear Friday

Cotcalla on nyt hieman inspiraatio- ynnä motivaatiovaikeuksia tähän blogin pitoon, mutta katsotaan mihin päin tilanne kääntyy...

Loman jälkeen tapahtunutta:

• 2 visiittiä Haminaan. Toisella kerralla itse esiintymässä konsertissa ja toisella kerralla kuuntelemassa toisten konserttia. Hamina on kyllä ihmeellinen paikka. Aina katson kartasta, mihin olen menossa ja silti päädyn pyörimään siellä ympäriinsä enemmän tai vähemmän eksyksissä.
• Elokuvissa käyty katsomassa "Mamma Mia". Alku oli ylipirteää kikattelevaa poukkoilua, mutta alkujärkytyksestä toivuttua ihan viihdyttävä elokuva kuitenkin. Ainakaan musiikkia ei voi moittia.
  
• Jääkaapin rikkoutuminen. Jo neljäs päivä menossa ilman jääkaappia. Huokaus. Korjaaja tulee "ehkä" maanantaina. Voi olla, että lähden viikonlopuksi kotoa pakoon ja testaamaan uutta telttaani jonnekin luonnon helmaan. Kun ei vain joka päivä sataisi.

Takaisin arkeen

Eipä tullut sitten lomalla poutaa... mutta eipä tuo nyt kyllä merkittävästi tahtia haitannut.

Vaellus ja itse asiassa koko reissu meni mukavasti ja maisemat oli hienoja (kuinkas muuten). Ehkä hieman yllättäen en onnistunut saattamaan itseäni tai ketään muutakaan kovin hankaliin tilanteisiin... mitä nyt yksi järvi kierrettiin ns. väärältä puolelta, kun varsinainen polku jotenkin hukkaantui siinä kohtaa.

Muilta osin loma sujui jota kuinkin suunnitelmien mukaan. Mustikkaa, lakkaa ja vaapukkaa tuli poimittua omiin ja vähän toistenkin tarpeisiin. Kala ei ole kuulemma ollut syönnillään koko kesänä, mutta yhden iltapäivän kärvistely sateisella ja tuulisella järvellä sentään palkittiin kahdella hauella (uistimella) ja lukuisilla ahvenilla & särillä (ongella). Tämä kaikki siis tapahtui siellä rakkahilla kotiseuduilla.

Tässäpä ne tärkeimmät. Nyt sitten vaan odotellaan ensi kesän lomaa :)

Kuvien ottaminen on ollut viime aikoina vähän lapsipuolen asemessa, mutta tässä kuitenkin joitakin maisemia Pulmanki - Sevettijärvi -akselilta:

Loma

Tänään se alkaa!

Lomaohjelmaa:
1) Huomenna suunta kohti Nuorgamia (vaellus Pulmanki-Sevettijärvi)
2) Sen jälkeen kotiseuduille, jossa mökkeilyä, kalastusta, marjojen poimintaa, lean beanin & co:n tapaamista, ehkäpä tulee käytyä Kuopiossakin veljeä katsomassa
3) Ja elokuun puolen välin tietämillä se sitten loppuu. Mutta sitä ei ajatella nyt ei.

Saapi nähdä , tuleeko blogiin tällä aikaa päivityksiä. Hyvää kesän jatkoa siis!


Etana etana näytä sarves, tuleeko lomalla pouta

PS. Tämäkin päivä sitten koitti elämässä: cotca tänään 30-v.

Ihmeiden aika ei totisesti ole vielä ohi

Aiemmin keväällä raportoin jo kertaalleen kasvimaailman ihmeistä kotonani...tässä jatkoa samaan teemaan:



Mietin jo, mikä syöpä kaktukseen iski, kun siihen ilmestyi ensin harmaa nukkainen pallero, mutta lopulta se oli uskottava: kukkaa se pukkaa maailmaan. Tämä kaktus on ollut minulla jo Joensuussa asuessa eli siis yli kymmenen vuotta on yhteistä taivalta taivallettu. Tänä aikana se on tuottanut jo monta pikkukaktusta, kuten kuvastakin voi päätellä. Ja nyt se sitten rupesi ensimmäisen kerran kukkimaan. Ihmeellistä.

Nollakuulumiset

Cotcan energia menee tätä nykyä lähinnä tulevan kesäloman odottelemiseen (alkaa viikon päästä), että ei ole blogiinkaan mitään kirjoittamista... Tai kyllähän sitä välillä on tullut jotain muutakin tehtyä, esim. olen katsonut televisiota (monia hyviä sarjoja näin kesällä), lukenut, kohottanut kuntoa (tulevaa vaellusta silmällä pitäen), syönyt ihan kiitettävissä määrin, nukkunut samoin ihan kiitettävissä määrin, ym ym merkittävää. Tässä sitä siis eletään tätä kauan kaivattua mutta niin nopeasti ohi menevää Suomen kesää, ja minä olen nauttinut siitä ilmeisesti lähinnä katselemalla televisiota. Pitäisiköhän ryhdistäytyä, tai jotain.

Kotkalaisia kaupunkimaisemia

On tämä kaupunki kyllä varsinainen urbaanielämän kehto.

Nämä maisemat ovat Kymijoen rantamilta Kyminlinna - Koivula - Kaukola -akselilta. Maantieteellisesti katsottuna siis melko keskeltä kaupunkia.






Noh, onhan tuolla taivaalla sentään lentänyt lentokone.

Kohta pitää kyllä toteuttaa tässä blogissa "Kotkan rumimmat paikat" -sarja tasapainon vuoksi. Joskus kun televisiosta on tullut esimerkiksi joku uutisjuttu Kotkasta (yleensä asiaan liittyy joku rikos), niin miksiköhän kuvamateriaali on yleensä kuvattu Karhulassa, joka on mielestäni kaupunkimiljöönä ihan ankeuden huippu. Ehkä halutaan sitten korostaa vielä erikseen uutisten ikävää luonnetta.

Ups, nyt taisin loukata syvästi kaikkia omanarvontuntoisia karhulalaisia, mutta aina ei voi olla poliittisesti korrekti :)

Saaristoelämää

Cotca on viettänyt viime päivät sivistämässä itseään ympäristötieteen kenttäkurssilla Saaristomerellä. Majailimme Seilin saarella, jossa on Turun yliopiston tutkimusasema. Tuo Seilihän on semmoinen paikka, jonne on ennen vanhaan sijoitettu spitaalisia ja mielisairaita, ja ehkä joitakin muitakin "persona non grata" -tyyppisiä tapauksia.

Paljon tuli opittua ja nähtyä kaikenlaista muutakin mielenkiintoista. Näin mm. ensimmäistä kertaa merikotkan, kalasääksen ja tarhakäärmeen. Odottelen myös tänä vuonna kutsua itsenäisyyspäivän juhlille, koskapa saarella majaili samaan aikaan kyseisten pippaloiden emäntä. Hän oli siellä taidetta tekemässä.


Seilin maisemia


Nauvon Berghamnin maisemia


Kaupunkilainen ottaa maalla kuvia lehmistä

Kesäisellä iltakävelyllä Kotkansaarella

Kohta se avautuu! Nimittäin merimuseo, tai siis merikeskus Vellamo.


Pohdittavaa harmaille aivosoluille: mikä tämä on?
(magneettimiinanraivain)
Pohdittavaa harmaille aivosoluille: ja mitenköhän se toimii?


Kotkan kattojen yllä


Tämä Olavi Lanun Makaava pajutyttö on suosikkipatsaani Kotkan veistospuistossa eli Lehmusbulevaardilla. Olisi pitänyt ehkä ottaa vielä lähempää kuva, että näkyisi paremmin tuo pajusta muotoiltu pinta. Mutta tulkee itse katsomaan :)

Ensimmäinen kirjontatyö

Ensimmäinen yritelmäni kirjonnan saralla on valmis. Ei ollut niin yksinkertaista kuin olin ajatellut (miten kuviomalli jäljennetään kankaalle, minkäpituisia pistoja pitää tehdä, miten kireällä langan pitää olla, missä järjestyksessä pistot tehdään, mitä langanpäille tehdään, ym ym). Nyt pitäisi äheltää vielä toiseen tuoliin samanlainen. Ihan hauskaa ja palkitsevaa puuhaa kuitenkin.

Oi suuri ja mahtava...

Kuva kertonee, missä päin maailmaa tuli viime viikolla matkailtua. Nämä ihanat maisemat avautuivat silmieni eteen hotellihuoneen ikkunasta.

Suurin osa ajasta meni työn merkeissä, mutta yhtenä iltana ehdin käydä vähän katselemassa
kaupunkiakin.


Vikuri polle


Kirkko veren päällä


Toinenkin suurkaupungin vilinässä väsynyt

Suunnittelin vähän sellaista linjanvetoa tulevaisuuden varalle, että mikäli matkakohde on itseni päätettävissä, niin jätän täst'edes suosiolla kaikki suurkaupungit väliin. Onhan tuolla Pietarissakin varmasti vaikka mitä katselemista ja tekemistä, mutta olin jo muutaman tunnin kävelyn jälkeen ihan kypsä koko kaupunkiin.

Senkin opin, että tietä ylittäessä kannattaa katsoa ensin oikealle ja vasemmalle, sitten vielä oikealle. Sen jälkeen taakse ja eteen ja vielä kerran sivuille. Sitten voi yrittää ylitystä, mikäli tilanne sen sallii. Näin nimittäin hotellin lähellä, kun keskellä autotietä makasi kuollut mies, joka oli mitä ilmeisimmin jäänyt auton alle. Tilanne ei näyttänyt juurikaan kiinnostavan ketään. Poliisit rupattelivat keskenään vähän matkan päässä kaikessa rauhassa. Vaikka toisaalta mitäpä siinä enää hötkyilemään, kun henki oli jo mennyt.

Sitä en lakkaa koskaan ihmettelemästä tuolla naapurimaassa, että miten naiset voivat elää elämäänsä piikkikorkojen ja minihameen varassa. Mitä jos vaikka tippuu jotain maahan? Sen akrobatianäytöksen haluaisin kyllä joskus nähdä. Tai ehkä sitten on vain odoteltava, että joku herrasmies tulee auttamaan neitoa pulassa.

Reissu-cotca

Tällä viikolla joka toinen päivä Helsingissä, ensi viikolla työmatkalla ihan ulkomailla, sitten painaakin jo mittumaari päälle... blogirintamalla siis edelleenkin hiljaiseloa odotettavissa, mikä täten tiedoksi annettakoon.

Strömfors

Takana on rentouttava viikonloppu (heh) luonani kylässä olleiden isän ja äidin seurassa. Tänä aamuna sain käydä tiukan taiston itseni kanssa sängystä ylösnousemisessa. Tosin väsyneisyydestä ei voi ehkä syyttää pelkästään vanhempia, vaan myös viime viikolla iskenyttä flunssaa.

Enovei, sunnuntaina käytiin ihmettelemässä Ruotsinpyhtäällä Strömforsin ruukkia. Ihan idyllinen paikka, vaikkakin jotenkin homssuinen.


Ostin, tai itse asiassa sain syntymäpäivälahjaförskottina, sieltä kaulakorun, mistä tässä kuva lean-beanille, kun asiasta eilen puhelimessa pitkällisesti keskusteltiin. Ja muille mahdollisesti kiinnostuneille tietysti myös :)

Kokonaisvaltaisia elämyksiä

Palasin viime perjantain Helsingin retkeltä mukanani (kiitoksia vielä hyvästä konsertista & seurasta asianosaisille) mm. seuraavia ostoksia:



Kun saippua oli samassa kassissa kirjan kanssa, niin nyt kirjakin tuoksuu vienosti tervalle, mikä sopii Inhan hienoihin kuviin täydellisesti.



Olen ihan höpelönä tällaisiin vanhoihin valokuviin. Vaikka historiasta on mukava lukea, niin vielä mukavampaa on nähdä se omin silmin.

Vuosipäivä

Kotkaan muuttamisestani on nyt kulunut vuosi, mitä on vähän vaikea uskoa, kun aika on mennyt niin nopeasti.

Välitilinpäätös: Olen varsin tyytyväinen elämääni enkä haikaile minnekään muualle tällä hetkellä. Jollain tapaa olen jo hyvin kiintynyt näihin seutuihin.

Asioita, jotka voisivat olla vielä paremmin:
1) Paikallisten ystävien määrällä ei voi kehuskella.Vaikka viihdynkin varmaan keskivertoihmistä paremmin myös yksinäni, niin olisi silti mukavaa, jos olisi enemmän kavereita täällä.
2) Olisi myös mukavaa, jos asuisi omassa kodissa. Vaikka nykyinen vuokra-asunto on sinällään ihan hyvä, niin sitä ei kuitenkaan voi remontoida mieleisekseen. Lisäksi haaveilen omasta pihasta, saunasta ja vähän suuremmasta neliömäärästä.

Vanha vitsi...

... mutta kun on jutut vähissä, niin pitää yrittää kaikenlaista. Tämä on Oscar Wilden runo, jossa on mielestäni kauniin surumielinen tunnelma:

Les Silhouettes

The sea is flecked with bars of grey,
The dull dead wind is out of tune,
And like a withered leaf the moon
Is blown across the stormy bay.

Etched clear upon the pallid sand
Lies the black boat: a sailor boy
Clambers aboard in careless joy
With laughing face and gleaming hand.

And overhead the curlews cry,
Where through the dusky upland grass
The young brown-throated reapers pass,
Like silhouettes against the sky.

Runo on tullut tietoisuuteni Hector Zazoun "Songs from the Cold Seas" -levyllä olevan Suzanne Vegan ja Nick Calen esittämän kappaleen "The long voyage" kautta. Yritin
löytää netistä suomenkielistä käännöstä, mutta kun en löytänyt, niin kokeilin miten korkeakulttuurisia käännöksiä google osaa tehdä:

Meri on flecked kanssa baarin harmaa,
Kaupungissa kuollut tuuli on pois pillin,
Ja kuten withered leaf kuu
Puhalletaan koko myrskyisän lahti.

Etsattu selvää, että pallid hiekka
Lies musta vene: Merimiehen poika
Clambers aboard, huolimaton iloa
With nauravat kasvot ja gleaming käsin.

Ja yleiskustannukset, curlews itkeä,
Jos kautta dusky vuoristoalueiden ruoho
Nuori ruskea-throated reapers pass,
Kuten silhouettes vastaan taivaalle.

Hmm. Eräs nörttituttava sanoi joskus, että erilaisissa varhaisempien aikojen tulevaisuusvisioissa on yleensä yliarvoitu tekoälyn kehitystä verrattuna toteutuneeseen. Ei ole siis ihmisen voittanutta, tässäkään asiassa.

Harjoituskappale

Ensimmäinen neuletyöni yli kymmeneen vuoteen tuli valmiiksi juuri kesäsesonkiin sopivasti... Noh, ei se mitään, kun en tykkää tästä puserosta muutenkaan. Oli vain joskus talvella niin hirveä hinku ruveta neulomaan jotain, että en malttanut harkita asiaa kunnolla ja muutenkin tuo lanka näytti paljon kivemmalta kerässä kuin neulottuna. Mutta tämä oli hyvää lämmittelyä ja taitojen verestämistä, nyt on jo uusi hanke työn alla.

Kuumaa peliä Kotkassa

Tässä blogissahan olen jo aiemmin haukkunut paikallislehtien tekstiviestipalstat, mutta
ainaisen valituksen sijaan tekstiviestipalstat ovat saaneet täällä nyt uudenlaista sisältöä.

Kaikki alkoi siitä, kun kahdella ihmisellä oli ilmeisesti ollut kohtalaisen vilkasta silmäpeliä kauppakeskus Pasaatissa. Sitten ruvettiin kommunikoimaan tekstiviestipalstan välityksellä, uskaltaisiko jompi kumpi tulla ihan juttelemaankin jotain. Tästä lähti liikkeelle varsinainen villitys, jonka seurauksena esimerkiksi viime lauantaina lehdessä oli 6 senssiaiheista tekstiviestiä. "Missä olet, oi Pasaatin ihana nainen. Odotan sinua kera kukkavihkon ja kuohuvan.". Ja lehden toimitus joutui jo toppuuttelemaan menoa: "Ankkurin tekstaripalstalla ei julkaista seuraa hakevien puhelinnumeroita, osoitetietoja tai yksilöityjä kohtauspaikkapyyntöjä."

Hmm, pitäisiköhän Cotcankin ruveta viettämään enemmän aikaa Pasaatissa. Mutta toisaalta jos kukaan ei uskalla tulla juttelemaan eikä saa treffejä sopia lehden palstallakaan, niin mitäpä iloa siitä sitten kuitenkaan olisi =)

Viikonloppuonni osa 3

Olisiko juuri mikään mukavampaa kuin raskaan viikon jälkeen nousta lauantaiaamuna ylös ennen neljää ja lähteä seuraamaan arktikaa eli arktisten lintujen muuttoa. Kysyn ja vastaan: eipä taida olla.

Lauantaiaamuna olin siis viideltä Haminassa Tervasaaren laiturissa valmiina Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen arktika-retkelle Ulko-Tammioon. Vaikka yleensä kaunis ilma tietää niin valokuvaus- kuin lintuhommissakin huonoa, niin tällä kertaa ei voi upeasta säästä huolimatta sanoa, että olisi ollut hukkareissu. Tämän vuoden havaintoni rikastuivat peräti 28 lajilla. Joidenkin lajien yksilöitä tuli vielä samalla kertaa nähtyä kymmeniä, jopa satoja saman päivän aikana.

Puhumattakaan siitä, että bonuksena pääsi vielä näkemään tämänkin ihanan paikan maailmassa.


Meri oli tyyni


Tauon paikka

Vaihtelua elämään

Ja nyt jatkuukin taas suosittu sarjamme "aina sattuu ja tapahtuu". Maanantaina työmatkalla tuli nimittäin kohdattua sellainen autoilun ihanuus kuin renkaan rikkoutuminen. Onni onnettomuudessa: mukana oli työkaveri, joka oli joskus ihan itse vaihtanut renkaan + rengas tyhjeni sopivasti "huolto"asemalla eikä moottoritiellä 120 km vauhdissa. Huonoa onnea oli puolestaan se, että rikkoutunut rengas oli jotenkin juuttunut kiinni ja irtosi vasta noin puolen tunnin äheltämisen jälkeen. Samalla tuli todettua, että nykyajan huoltoasemista ei ole mihinkään muuhun kuin nälän ja janon sammuttamiseen ja siihenkin aika huonosti tarjoilujen keskimääräisen tason huomioon ottaen. Samoin tuli todettua, että nykyajan miehistäkään ei näytä olevan juuri mihinkään, ainakaan hädän hetkellä ;) Ainut paikalle saatu mies, sekin pyytämällä pyydetty kyseisen "huolto"aseman työntekijä, oli sitä mieltä, että renkaan keskellä oleva systeemi pitää saada irti, että rengas lähtee irti...niin ja mitenkähän se sitten selittyy, että rengas ei ole millään tavalla kiinnitetty siihen systeemiin, mutta kuitenkin se on mukamas siinä kiinni?

Noh, kaikesta selviää, mutta noin yleisemmin ottaen olen jokseenkin tuohtunut siitä, miten haluttomia (tuntemattomat) ihmiset on auttamaan. Olen ennenkin joutunut huomaamaan sen, että apua saa anomalla anoa. Mielestäni se on ihan käsittämätöntä välinpitämättömyyttä. Kuka tahansa voi joutua johonkin hankalaan tilanteeseen. Onko se itseltä nyt niin hirveästi pois, jos helpottaisi jonkun toisen elämää edes hitusen.

Cotca ainakin julistaa täten auttavansa parhaan kykynsä mukaan eteen tulevia akuutissa avun tarpeessa olevia!

દગપોલ ુહરોીોૂગ (Voihan Gujarati)

Menin sitten tässä yhtenä päivänä leikkimään tietokoneella ja muutin näppäimistön gujaratin kieliseksi... Joo, oli aivan hulvattoman hauskaa. Ja vielä hauskempaa oli, kun huomasin, että excel toimiikin ihan eri lailla kuin ennen tätä gujaratia. Siis vielä senkin jälkeen, kun olin vaihtanut näppäimistön takaisin suomenkieliseksi. Ja venäjänkielisillä nettisivuilla otsikot olivat muuttuneet gujaratiksi...vaikka en venäjästäkään niin hirveästi ymmärrä, niin vielä vähemmän kuitenkin gujaratista. Nyt hereille nörtit: miten tämä gujarati-seikkailu saadaan poistettua tietokoneen sisuksista?

Kyllä meitä nyt hemmotellaan

Työpaikan kolhoosiruokala lopetti kannattamattomana (todella yllättävää), mutta ei hätää, ainakaan syksyyn saakka. Lähistöllä on nimittäin kesäaikaan lounasruokaa tarjoava Kärkisaari, joka on ihanainen puuhuvila meren rannalla. Ja ruuat on ihanaisia myös. Runsas ja herkullinen salaattipöytä, lämmintä leipää, keitto tai muu ruoka, jälkiruoka, kahvi tai tee. Pelkästään sokereitakin on kuutta eri sorttia ja vielä hunajaa päälle. Eilen oli jälkiruuaksi suklaakakkua, joka oli trés superbe (muut oli superbe). Normaalihinta olisi ehkä vähän tyyris usein tapahtuvaan lounasteluun, mutta onneksi on neuvoteltu asevelihinta.

Ja mitä siitä, vaikka syksyllä painankin tällä menoa 100 kiloa, vähintään :)

Kotkan kaupunginosia osa 2

Sunnuntaina tein pyöräretken Jumalniemeen/Huumaanpohjaan, jossa on "Kymenlaakson luonnossa" -kirjan mukaan "lintujen tarkkailijalle aina jotain mielenkiintoista nähtävää". Tämän retken osalta highlight oli ehkä töyhtöhyyppien soidinmenot. Alueen parhaat lintuajat taitavat olla jo kuitenkin takana päin, kun pohjoisesta uhkaa Jumalniemen marketit ja etelästä Hietasen satama, jossa on mahdollista nähdä Venäjän tulevaa autokantaa milteipä silmänkantamattomiin. Nähtävyys sekin.

Siltikin jokseenkin hauskaa, että näin lähellä sekä Kotkansaarta että Karhulan keskustaa on vielä tällainen rakentamaton alue. Kartta selventänee asiaa.


joku on lähdössä matkalle


Karhulan hovi


Hietasen autoterminaalia