Välikevennys

Tuosta shoppailusta tuli vielä sellainen mieleen, kun olin tässä joku aika sitten erään kotkalaisen vaatetusliikkeen sovituskopissa, niin sen seinällä oli lappu, joka meni jotenkin näin: "Hyvä asiakas. Huomioithan, että sovituskopit ovat tarkoitettu vain yhdelle hengelle kerrallaan. Olethan siis ystävällinen ja odotat omaa vuoroasi sovituskopin ulkopuolella."

Siis mitä... tapahtuuko siellä useinkin sellaista, että joku toinen asiakas yrittää ängetä sovittamaan vaatteita samaan sovituskoppiin? Ehkä tosikotkalaiset on niin joviaalia porukkaa.

Ostoksilla tsadissa

Lauantaina lähdin Helsinkiin ostosmatkalle. Ajattelin, että se olisi hauskaa vaihtelua. Noh, eipä ollut. Olin kotiin palattua sekä henkisesti että fyysisesti ihan loppu ja lisäksi sain vielä moraalisen krapulan kaikesta ostelusta ja rahan menosta. En voi ymmärtää, miten jotkut ihan harrastaa shoppailua ja saa tungoksessa ryysimisestä suurta nautintoa. Ja minä sentään tein pääosin ihan tarpeellisia ostoksia, kuten uusi rinkka, kartta, 2 lasimaljaa, 2 cd-levyä, 2 dvd:tä, kaulakoru, kirsikkahilloa.... tai siis ainakin harkittuja ostoksia :)

Satuin lukemaan hiljattain naistenlehdestä kolumnin, jossa pohjoisessa asuva kirjailija kertoi siitä, kun oli mennyt Helsingissä käydessä kenkäostoksille ja oli aikansa kierreltyään todennut, että tällä reissulla ei kyllä saa kenkiä ostetuksi. Kun on liikaa valinnanvaraa ja liikaa kauppoja, ei osaa tehdä päätöksiä, vaan ajattelee aina, josko jossain olisi vielä paremmat ja halvemmat, joten itse asiassa kenkien ostaminen olikin paljon helpompaa kirjoittajan kotona pohjoisessa. Olen tullut aika samanlaiseen johtopäätökseen Kotkan ostosmahdollisuuksien kanssa, eli että on paljon helpompaa ostaa jotain, kun ei ole liikaa valinnanvaraa. Ja nykyisinhän saa netistä tilattua kaikkea, jos nyt kaipaa niin kipeästi jotain sellaista, mitä täällä ei ole. Tätä en ollut vain täysin sisäistänyt vielä viime viikolla.

Palatakseni em. kolumniin kirjoittaja oli laajentanut johtopäätöstään, että jos ylipäätään suhtautuu asioihin elämässä, esimerkiksi parisuhteeseen, siten, että jossain saattaa olla vielä jotain parempaa, niin se itse asiassa estää ihmistä olemaan tyytyväinen siihen, mitä sillä jo on. Olen aika samaa mieltä.

Linjuriauto on maantien ässä, osa 2

Vaikeuteni julkisen liikenteen kanssa jatkuvat edelleen. Nyt on käynyt kolmena iltapäivänä töistä kotiin lähtiessä niin, että olen todistanut onnikan suhaavan ohi 5 minuuttia ennen aikataulussa ilmoitettua aikaa, kun itse olen parinkymmenen metrin päässä pysäkistä. Selviytymistaktiikkani näissä tilanteissa on vaihdellut. Ensimmäisellä kerralla menin kuitenkin seisomaan pysäkille asenteella "seison tässä vaikka loppuelämäni", ja aika kauan sain seisoakin, kun seuraava vuoro oli puolestaan aikataulusta myöhässä. Seuraavalla kerralla kävelin lähimpään kauppaan ostoksille ja menin myöhemmällä bussilla. Eilen kävelin kotiin. Takaisin töihin -ratkaisuun en ole vielä sortunut.

Vähän tuntuu tyhmältä, kun kotona seisoo auto, jolla pääsisi ihan silloin kun itse tahtoo. Tähän joukkoliikenneratkaisuunhan päädyin kahdesta syystä: 1) yritys toimia ympäristöystävällisesti, 2) auton käyttöhankaluudet pakkasolosuhteissa, kun sille ei ole lämmitysmahdollisuutta. Jälkimmäinen syy ei ole toistaiseksi realisoitunut, kun kelit on olleet niin leutoja.

Tämän päivän Kymen sanomissa kerrottiin kuluttajatutkimuksesta, jossa oli havaittu, että vaikka ihmiset kritisoivat kulutuskeskeistä elämäntapaa ja kannattavat ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, niin käytännössä kuitenkin toimitaan ihan päinvastaisella tavalla. Eli koko ajan ostetaan enemmän asioita ja mukavuudenhalu voittaa kuitenkin valinnoissa loppujen lopuksi. Olen vähän samanlaisen dilemman edessä.

Samaisessa Kymen sanomissa yleisönosastopalstalla nimim. ideamylly ehdottaa metron rakentamista Kotkaan. Sitä odotellessa siis :)

Linjuriauto on maantien ässä

Säännöllinen paikallisliikenteen hyödyntäminen Kotkassa on ottanut yllättävän koville, kun viimeiset 4-5 vuotta elämän kiintopisteet on sijainneet joko kävelymatkan päässä tai tarvittavia julkisen liikenteen välineitä on kulkenut noin 5-10 minuutin välein. Mutta täällä, ensinnä on heti aamusta stressi, kun pitää ehtiä juuri siihen yhteen bussiin ellei halua sitten lähteä töihin 40 minuutin päästä. Ja sitten iltapäivällä taas uusi stressi kytätä kelloa, että milloin pääsee kotiin. Tänään en huomannut työn tuoksinassa lähteä ajoissa, niin jouduin viettämään työpaikalla vielä 35 bonusminuuttia. Ja kuulkaa, semmonen kyllä syö ihmistä.

Sohvaperuna

Pystyin vihdoin hankkimaan itselleni digiboksin ja dvd-soittimen, kun ensin joululomalla hankin tv-tason, mihin laittaa nuo kojeet. Nyt ei sitten tarvitse yrittää keksiä itselleen muuta ajanvietettä, kun voin tallentaa digiboksille kaikki ne ohjelmat, jotka tulevat niin myöhään (= noin puoli yhdeksän uutisten jälkeen), että en jaksa katsoa niitä. Kanavien lukumääräkin moninkertaistui. Jos tv:n tarjonta alkaa kyllästyttämään, voin katsella dvd:tä. Miten sitä ennen pärjäsikään pelkällä tavallisella televisiolla.

Onneksi luvataan kurjaa säätä täksi viikonlopuksi :)

Majakanvartija

Luin Jeanette Wintersonin kirjan Majakanvartija, joka kertoo orpolapsesta, jonka kasvattaa sokea majakankavartija. Kirja oli oikein kauniisti kirjoitettu enkä malta olla nyt siteeramatta sitä vähäsen...

"Näin minun on paras ajatella elämääni - osittain ihme, osittain hulluutta. On paras, että hyväksyn sen, etten voi hallita mitään merkityksellisiä asioita. Elämäni on sarja haaksirikkoja ja matkaanlähtöjä. Siinä ei ole saapumisia eikä päämääriä, on vain hiekkapenkereitä ja haaksirikkoja; sitten uusi laiva, uusi nousuvesi. "

Satuin löytämään netistä mielenkiintoisen "kadulta korpeen" juttusarjan tyypistä, joka muutti 25-vuotiaana Valtimolle. Jos vertaa omaa muuttoani Helsingistä Kotkaan, niin Valtimolle muutto on kyllä siihen verrattuna todellista hardcorea. (kannattaa lukea varsinkin osa 11 maallemuuttaja lähtee baariin)

Haukkavuori

Viime sunnuntaina olin pitkästä aikaa retkellä Haukkavuorella. Siitä mukava retkeilysää, että kun maa oli jäässä eikä ollut lunta, niin oli helppo kävellä metsässä. Ihmisiä ei näkynyt mailla halmeilla, sen sijaan sain ensimmäiset lintuhavainnot vuodelle 2008: käpytikka ja sinitiainen.

Kyseinen Haukkavuori sijaitsee Valkmusan suoalueen laidalla, jossa kävin taannoin poimimassa karpaloita. Nyt en kuitenkaan käynyt suolla, vaan kiipeilin vuorella...


Pakko oli päästä myös Kymijoen rantaan näkemään tämä...


Ja sitten vielä retkien takuuvarma huippuhetki - evästauko:

Uusin voimin uuteen vuoteen

Pyhät oli ja meni. Säät oli suurin piirtein koko ajan ikävääkin ikävämmät ja tulipahan koettua elämäni ensimmäinen lumeton joulu. En oikein tiedä, mihin se aika sitten loppujen lopuksi kului, kun ulkoilua ei juurikaan voinut harrastaa ja muutenkin toimintasaldo näyttää näin jälkikäteen katsottuna aika vähäiseltä. Vaikka joulu pitäisi olla kirjojen lukemisen kulta-aikaa, niin en lukenut kuin yhden ja puoli kirjaa: Kaari Utrion Ilkeät sisarpuolet ja Jeanette Wintersonin Majakanvartija. Lisäksi luin, tai ainakin selasin läpi, noin viimeisen puolen vuoden Suomen kuvalehdet. Muita mainittavia saavutuksia oli tv-tason osto, maalaus ja kokoaminen (ohjeen mukaan kokoaminen kesti 25 min., meillä meni isän kanssa puolitoista tuntia + paljon hikeä ja lopputuloksena tv-tason lisäksi yksi vasaralla mustaksi lyöty peukalo).

Mutta ei ole enää Joensuukaan niin kuin ennen. Muistan takavuosilta tapauksen, kun kaveri Helsingistä oli käymässä Joensuussa. Nähtiin kaupungilla lauantai-iltapäivänä ja kaupungissa ei ollut muita kahvipaikkoja auki kuin Matkahuolto. Nykyisellään sen sijaan on kahviloissa suorastaan valinnanvaraa ja ne ovat jopa viikonloppuisinkin auki. Suosittelen erityisesti Houkutusta, jos joku nyt sattuu siellä päin käymään.

Joensuu ja Kotka ovat nykyisellään väestömäärältään suurin piirtein yhtä suuria kaupunkeja, Joensuu on vähän isompi. Enpä olisi uskonut ikinä sanovani tätä, mutta Joensuu on selvästi kaupunkimaisempi paikka. Se johtunee osin siitä, että Joensuussa on yliopisto seurannaisvaikutuksineen ja osin siitä, että kaupunki on rakennettu huomattavasti tiiviimpään kuin Kotkassa. Kun Kotkassa ydinkeskusta on suurin piirtein yksi kortteli, niin Joensuussa sitä riittää kuitenkin vähän laajemmalle alueelle. En silti ihan heti muuttaisi sinne takaisin...