Ostoksilla tsadissa

Lauantaina lähdin Helsinkiin ostosmatkalle. Ajattelin, että se olisi hauskaa vaihtelua. Noh, eipä ollut. Olin kotiin palattua sekä henkisesti että fyysisesti ihan loppu ja lisäksi sain vielä moraalisen krapulan kaikesta ostelusta ja rahan menosta. En voi ymmärtää, miten jotkut ihan harrastaa shoppailua ja saa tungoksessa ryysimisestä suurta nautintoa. Ja minä sentään tein pääosin ihan tarpeellisia ostoksia, kuten uusi rinkka, kartta, 2 lasimaljaa, 2 cd-levyä, 2 dvd:tä, kaulakoru, kirsikkahilloa.... tai siis ainakin harkittuja ostoksia :)

Satuin lukemaan hiljattain naistenlehdestä kolumnin, jossa pohjoisessa asuva kirjailija kertoi siitä, kun oli mennyt Helsingissä käydessä kenkäostoksille ja oli aikansa kierreltyään todennut, että tällä reissulla ei kyllä saa kenkiä ostetuksi. Kun on liikaa valinnanvaraa ja liikaa kauppoja, ei osaa tehdä päätöksiä, vaan ajattelee aina, josko jossain olisi vielä paremmat ja halvemmat, joten itse asiassa kenkien ostaminen olikin paljon helpompaa kirjoittajan kotona pohjoisessa. Olen tullut aika samanlaiseen johtopäätökseen Kotkan ostosmahdollisuuksien kanssa, eli että on paljon helpompaa ostaa jotain, kun ei ole liikaa valinnanvaraa. Ja nykyisinhän saa netistä tilattua kaikkea, jos nyt kaipaa niin kipeästi jotain sellaista, mitä täällä ei ole. Tätä en ollut vain täysin sisäistänyt vielä viime viikolla.

Palatakseni em. kolumniin kirjoittaja oli laajentanut johtopäätöstään, että jos ylipäätään suhtautuu asioihin elämässä, esimerkiksi parisuhteeseen, siten, että jossain saattaa olla vielä jotain parempaa, niin se itse asiassa estää ihmistä olemaan tyytyväinen siihen, mitä sillä jo on. Olen aika samaa mieltä.