Vuosipäivä

Kotkaan muuttamisestani on nyt kulunut vuosi, mitä on vähän vaikea uskoa, kun aika on mennyt niin nopeasti.

Välitilinpäätös: Olen varsin tyytyväinen elämääni enkä haikaile minnekään muualle tällä hetkellä. Jollain tapaa olen jo hyvin kiintynyt näihin seutuihin.

Asioita, jotka voisivat olla vielä paremmin:
1) Paikallisten ystävien määrällä ei voi kehuskella.Vaikka viihdynkin varmaan keskivertoihmistä paremmin myös yksinäni, niin olisi silti mukavaa, jos olisi enemmän kavereita täällä.
2) Olisi myös mukavaa, jos asuisi omassa kodissa. Vaikka nykyinen vuokra-asunto on sinällään ihan hyvä, niin sitä ei kuitenkaan voi remontoida mieleisekseen. Lisäksi haaveilen omasta pihasta, saunasta ja vähän suuremmasta neliömäärästä.

Vanha vitsi...

... mutta kun on jutut vähissä, niin pitää yrittää kaikenlaista. Tämä on Oscar Wilden runo, jossa on mielestäni kauniin surumielinen tunnelma:

Les Silhouettes

The sea is flecked with bars of grey,
The dull dead wind is out of tune,
And like a withered leaf the moon
Is blown across the stormy bay.

Etched clear upon the pallid sand
Lies the black boat: a sailor boy
Clambers aboard in careless joy
With laughing face and gleaming hand.

And overhead the curlews cry,
Where through the dusky upland grass
The young brown-throated reapers pass,
Like silhouettes against the sky.

Runo on tullut tietoisuuteni Hector Zazoun "Songs from the Cold Seas" -levyllä olevan Suzanne Vegan ja Nick Calen esittämän kappaleen "The long voyage" kautta. Yritin
löytää netistä suomenkielistä käännöstä, mutta kun en löytänyt, niin kokeilin miten korkeakulttuurisia käännöksiä google osaa tehdä:

Meri on flecked kanssa baarin harmaa,
Kaupungissa kuollut tuuli on pois pillin,
Ja kuten withered leaf kuu
Puhalletaan koko myrskyisän lahti.

Etsattu selvää, että pallid hiekka
Lies musta vene: Merimiehen poika
Clambers aboard, huolimaton iloa
With nauravat kasvot ja gleaming käsin.

Ja yleiskustannukset, curlews itkeä,
Jos kautta dusky vuoristoalueiden ruoho
Nuori ruskea-throated reapers pass,
Kuten silhouettes vastaan taivaalle.

Hmm. Eräs nörttituttava sanoi joskus, että erilaisissa varhaisempien aikojen tulevaisuusvisioissa on yleensä yliarvoitu tekoälyn kehitystä verrattuna toteutuneeseen. Ei ole siis ihmisen voittanutta, tässäkään asiassa.

Harjoituskappale

Ensimmäinen neuletyöni yli kymmeneen vuoteen tuli valmiiksi juuri kesäsesonkiin sopivasti... Noh, ei se mitään, kun en tykkää tästä puserosta muutenkaan. Oli vain joskus talvella niin hirveä hinku ruveta neulomaan jotain, että en malttanut harkita asiaa kunnolla ja muutenkin tuo lanka näytti paljon kivemmalta kerässä kuin neulottuna. Mutta tämä oli hyvää lämmittelyä ja taitojen verestämistä, nyt on jo uusi hanke työn alla.

Kuumaa peliä Kotkassa

Tässä blogissahan olen jo aiemmin haukkunut paikallislehtien tekstiviestipalstat, mutta
ainaisen valituksen sijaan tekstiviestipalstat ovat saaneet täällä nyt uudenlaista sisältöä.

Kaikki alkoi siitä, kun kahdella ihmisellä oli ilmeisesti ollut kohtalaisen vilkasta silmäpeliä kauppakeskus Pasaatissa. Sitten ruvettiin kommunikoimaan tekstiviestipalstan välityksellä, uskaltaisiko jompi kumpi tulla ihan juttelemaankin jotain. Tästä lähti liikkeelle varsinainen villitys, jonka seurauksena esimerkiksi viime lauantaina lehdessä oli 6 senssiaiheista tekstiviestiä. "Missä olet, oi Pasaatin ihana nainen. Odotan sinua kera kukkavihkon ja kuohuvan.". Ja lehden toimitus joutui jo toppuuttelemaan menoa: "Ankkurin tekstaripalstalla ei julkaista seuraa hakevien puhelinnumeroita, osoitetietoja tai yksilöityjä kohtauspaikkapyyntöjä."

Hmm, pitäisiköhän Cotcankin ruveta viettämään enemmän aikaa Pasaatissa. Mutta toisaalta jos kukaan ei uskalla tulla juttelemaan eikä saa treffejä sopia lehden palstallakaan, niin mitäpä iloa siitä sitten kuitenkaan olisi =)

Viikonloppuonni osa 3

Olisiko juuri mikään mukavampaa kuin raskaan viikon jälkeen nousta lauantaiaamuna ylös ennen neljää ja lähteä seuraamaan arktikaa eli arktisten lintujen muuttoa. Kysyn ja vastaan: eipä taida olla.

Lauantaiaamuna olin siis viideltä Haminassa Tervasaaren laiturissa valmiina Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen arktika-retkelle Ulko-Tammioon. Vaikka yleensä kaunis ilma tietää niin valokuvaus- kuin lintuhommissakin huonoa, niin tällä kertaa ei voi upeasta säästä huolimatta sanoa, että olisi ollut hukkareissu. Tämän vuoden havaintoni rikastuivat peräti 28 lajilla. Joidenkin lajien yksilöitä tuli vielä samalla kertaa nähtyä kymmeniä, jopa satoja saman päivän aikana.

Puhumattakaan siitä, että bonuksena pääsi vielä näkemään tämänkin ihanan paikan maailmassa.


Meri oli tyyni


Tauon paikka

Vaihtelua elämään

Ja nyt jatkuukin taas suosittu sarjamme "aina sattuu ja tapahtuu". Maanantaina työmatkalla tuli nimittäin kohdattua sellainen autoilun ihanuus kuin renkaan rikkoutuminen. Onni onnettomuudessa: mukana oli työkaveri, joka oli joskus ihan itse vaihtanut renkaan + rengas tyhjeni sopivasti "huolto"asemalla eikä moottoritiellä 120 km vauhdissa. Huonoa onnea oli puolestaan se, että rikkoutunut rengas oli jotenkin juuttunut kiinni ja irtosi vasta noin puolen tunnin äheltämisen jälkeen. Samalla tuli todettua, että nykyajan huoltoasemista ei ole mihinkään muuhun kuin nälän ja janon sammuttamiseen ja siihenkin aika huonosti tarjoilujen keskimääräisen tason huomioon ottaen. Samoin tuli todettua, että nykyajan miehistäkään ei näytä olevan juuri mihinkään, ainakaan hädän hetkellä ;) Ainut paikalle saatu mies, sekin pyytämällä pyydetty kyseisen "huolto"aseman työntekijä, oli sitä mieltä, että renkaan keskellä oleva systeemi pitää saada irti, että rengas lähtee irti...niin ja mitenkähän se sitten selittyy, että rengas ei ole millään tavalla kiinnitetty siihen systeemiin, mutta kuitenkin se on mukamas siinä kiinni?

Noh, kaikesta selviää, mutta noin yleisemmin ottaen olen jokseenkin tuohtunut siitä, miten haluttomia (tuntemattomat) ihmiset on auttamaan. Olen ennenkin joutunut huomaamaan sen, että apua saa anomalla anoa. Mielestäni se on ihan käsittämätöntä välinpitämättömyyttä. Kuka tahansa voi joutua johonkin hankalaan tilanteeseen. Onko se itseltä nyt niin hirveästi pois, jos helpottaisi jonkun toisen elämää edes hitusen.

Cotca ainakin julistaa täten auttavansa parhaan kykynsä mukaan eteen tulevia akuutissa avun tarpeessa olevia!

દગપોલ ુહરોીોૂગ (Voihan Gujarati)

Menin sitten tässä yhtenä päivänä leikkimään tietokoneella ja muutin näppäimistön gujaratin kieliseksi... Joo, oli aivan hulvattoman hauskaa. Ja vielä hauskempaa oli, kun huomasin, että excel toimiikin ihan eri lailla kuin ennen tätä gujaratia. Siis vielä senkin jälkeen, kun olin vaihtanut näppäimistön takaisin suomenkieliseksi. Ja venäjänkielisillä nettisivuilla otsikot olivat muuttuneet gujaratiksi...vaikka en venäjästäkään niin hirveästi ymmärrä, niin vielä vähemmän kuitenkin gujaratista. Nyt hereille nörtit: miten tämä gujarati-seikkailu saadaan poistettua tietokoneen sisuksista?

Kyllä meitä nyt hemmotellaan

Työpaikan kolhoosiruokala lopetti kannattamattomana (todella yllättävää), mutta ei hätää, ainakaan syksyyn saakka. Lähistöllä on nimittäin kesäaikaan lounasruokaa tarjoava Kärkisaari, joka on ihanainen puuhuvila meren rannalla. Ja ruuat on ihanaisia myös. Runsas ja herkullinen salaattipöytä, lämmintä leipää, keitto tai muu ruoka, jälkiruoka, kahvi tai tee. Pelkästään sokereitakin on kuutta eri sorttia ja vielä hunajaa päälle. Eilen oli jälkiruuaksi suklaakakkua, joka oli trés superbe (muut oli superbe). Normaalihinta olisi ehkä vähän tyyris usein tapahtuvaan lounasteluun, mutta onneksi on neuvoteltu asevelihinta.

Ja mitä siitä, vaikka syksyllä painankin tällä menoa 100 kiloa, vähintään :)

Kotkan kaupunginosia osa 2

Sunnuntaina tein pyöräretken Jumalniemeen/Huumaanpohjaan, jossa on "Kymenlaakson luonnossa" -kirjan mukaan "lintujen tarkkailijalle aina jotain mielenkiintoista nähtävää". Tämän retken osalta highlight oli ehkä töyhtöhyyppien soidinmenot. Alueen parhaat lintuajat taitavat olla jo kuitenkin takana päin, kun pohjoisesta uhkaa Jumalniemen marketit ja etelästä Hietasen satama, jossa on mahdollista nähdä Venäjän tulevaa autokantaa milteipä silmänkantamattomiin. Nähtävyys sekin.

Siltikin jokseenkin hauskaa, että näin lähellä sekä Kotkansaarta että Karhulan keskustaa on vielä tällainen rakentamaton alue. Kartta selventänee asiaa.


joku on lähdössä matkalle


Karhulan hovi


Hietasen autoterminaalia

Oh my godness

Siis mikä näitä tällaisen tekijöitä vaivaa? En voi ymmärtää.

YLE uutiset: Punaisten muistomerkkiä töhritty Kotkassa