Viikonloppuonni osa 2

Viikonloppu vierähti mukavissa merkeissä Tampereella, tunnelmia sieltä voi käydä kurkkaamassa Olohuoneesta.

Lisäksi nautiskelin katsomalla suosikkikirjaani perustuvan suosikkielokuvani "Englantilainen potilas". Tarina on kiehtova, kaunis ja traaginen. Elokuvassa on visuaalinen puoli, jota ei voi olla kirjassa, kirjan kieli taas on taideteos jo itsessään.

"Ja kaikki heimojen nimet, uskon paimentolaiset jotka ovat kävelleet autiomaan yksitoikkoisuudessa ja nähneet siellä uskon ja värit - aivan kuten jostakin kivestä tai sattumalta löydetystä metallirasiasta saattaa rukouksessa tulla ikuinen ja rakastettu. Sellainen on tämän maan loisto, josta hänkin kohta on osa. Ihminen kuolee sisällään rakastettujen ja heimojen rikkaus, maut jotka hän on joskus nielaissut, kehot joihin hän on sukeltanut ja joissa uinut kuin viisauden joissa, ihmisluonteet joihin hän on kiivennyt kuin puuhun, ja pelot joihin hän on piiloutunut kuin luolaan. Kun minä olen kuollut, tahdon että kaikki tämä näky ruumiissani. Sellaiseen kaavoitustyöhön minä uskon - siihen että luonto itse painaa meihin merkkinsä emmekä vain me itse karttoihin kuten rikkaat miehet ja naiset taloihin ja rakennuksiin. Olemme yhteisyyden historioita ja kirjoja. Makumme ja kokemuksemme eivät ole omaisuutta eivätkä yksiavioisia. Minä en muuta halunnut kuin kulkea maassa jota ei ole merkitty karttoihin."

Ajan hermolla

Nyt kun on tämä tuunaus niin suurta muotia, niin minäkin tuunasin entisen televisiotasoni, joka nykyisin toimittaa sohvapöydän ja vierasvarapenkin virkaa. Tämä oli sarjassamme "sadas kerta toden sanoo" -projekteja. Jos jossain découpage-ohjeessa sanotaan, että siihen voi käyttää lautasliinoista leikattuja kuvioita, niin älkää uskoko. On liian haurasta. Lopulta löysin netistä sopivia kiiltokuvia.

Jakkara on siis maalattu, liimattu kuvat ja lakattu ja hiottu ja lakattu neljään kertaan.

Ihmeitä tapahtuu

Anopinkieli päätti sitten kukkia kaikkien näiden vuosien jälkeen. Hoidolla ei ollut osuutta asiaan. Luulisi, että se nyt tällaisen harvinaisen tapauksen kunniaksi tuottaisi jonkun todella kauniin ja pitkäikäisen kukan, mutta kukinta oli hyvin väritön ja kesti vain muutaman päivän.


Olin myös jokseenkin yllättynyt löytäessäni Suomen luonnosta tähän aikaan tällaisen:

Jos joku tietää, mikä kasvi on kyseessä, niin kerro!

Viikonloppuonni

Olipa mukava viikonloppu, hieno ilma ja kaikenlaista hauskaa tekemistä.

Sunnuntaina kävin retkeilemässä Ruotsinpyhtäällä (Kukuljärven reitti). Kyllä kevät on ihanaa aikaa!

Uponnut


Kuollut


Hylätty

Langinkoski

Langinkoski ja keisarillinen kalastusmaja kuuluvat Kotkan virallisiin turistinähtävyyksiin. Siellä siis Aleksanteri III perheineen kuulemma nautti suomalaisista kesistä. Viime kesänä kävin siellä ensimmäisen kerran ja itse huvila oli vähän pettymys: sisäänpääsy maksoi aika paljon eikä sisällä ollut paljon mitään katseltavaa. Jotenkin olisin odottanut, että siellä olisi kerrottu enemmän paikasta ja sen asukkaista. Mutta kannattaa Langinkoskelle mennä jo ihan ympäristönkin takia, joka on kaikin puolin näkemisen arvoinen: koski, vanhaa metsää, vanhoja rakennuksia.

Nämä kuvat on otettu eilen.

Käs'työt

Voilá. Tässä ensimmäinen tekemäni tuote uudella ompelukoneellani. Sisustuslehtien kielellä: keväisen raikas kaitaliina (ja verho) keittiöön. Mitä opin: nuppineuloilla on sittenkin joku funktio ompeluhommissa...


(Pahoittelen kuvanlaatua, valaistusolosuhteet eivät viime päivinä ole olleet optimaaliset)

Tätä kirjaa olen käynyt hiplaamassa jo monet kerrat kirjakaupassa. Viimein ostin sen. Nyt pitäisi vain löytää vielä aikaa kaikille näille hyville harrastuksille.

Kirjakuulumiset

Johtuneeko keväästä vai mistä, mutta olen näemmä inspiroitunut parinmuodostus-kysymyksistä.

Näin 1600-luvulla Lapissa (Jean-Francois Regnard: Retki Lappiin):
Nämä ihmiset väheksyvät neitsyyttä siinä määrin, että tavoittelevat innokkaasti muunlaisia tyttöjä...Se varaus on kuitenkin tehtävä, että ne miehet, joille nämä puheenamme olevat tytöt ovat osoittaneet suosiotaan, eivät saa olla lappalaisia, vaan markkinoille tulleita muukalaisia. Lappalaiset näet päättelevät, että jos joku tämmöinen mies, jolla on enemmän omaisuutta ja parempi maku kuin heillä itsellään, on antanut heidän heimoonsa kuuluvalle tytölle todisteen rakkaudestaan, tytöllä täytyy olla jokin heille tuntematon salainen avu, jonka he myöhemmin varmasti itsekin löytävät."

Ja näin jatkosodan aikana (Vuokko ja Paavo Hiltunen: Huomenna sinä saavut - rintamakirjeitä rakastetulle):
On perin valitettavaa, jos olen erehtynyt suhteesi luullessani, että ajattelemme ja tunnemme samalla lailla. Mutta luulenpa etteivät naiset osaa aina varmasti eritellä ajatuksiaan ollakseen selvillä käsityksistään elämän suurissa kysymyksissä. Se on nimittäin hyvin vaikeata. On paljon helpompi kritisoida toisia kuin tuntea itsensä. Ja naisista on helpompi antaa miestensä ajatella ja taivuttaa heidät omaan ajatustapaansa. Mutta sitä minä en halua. Tässä on ensimmäinen syvempi ristiriita välillämme. Vaimon tulee osata ajatella itsenäisesti, hänella tulee olla myös itsenäinen tahto, luottamusta omiin kykyihinsa ja optimistinen valoisa katse tulevaisuuteen."

Niin ne vaan ajat muuttuvat ja tavat vaihtelevat. Nykyään taitaa päteä ennemminkin tuo ensin mainittu malli. Ja itse olisin varsin järkyttynyt, jos joku kirjoittelisi minulle rakkauskirjeitä yhtä juhlavaan sävyyn kuin nämä Hiltuset ovat tehneet. (noh, jaksoin sitä sentään sivulle 70 saakka...)

Puhdasta säästöä

Sen lisäksi, että esimerkiksi Helsinkiin verrattuna monet asiat ovat Kotkassa halvempia, niin rahaa säästyy oivallisesti myös sen takia, että monet kaupat menevät arkisin kiinni jo viideltä tai kuudelta. Monet ovat ne kerrat, kun olen ajatellut käyväni jossain ja sitten olen saanut turhaan roikkua suljetun kaupan ovenrivassa. Tässä yhtenä iltana tavoittelin kuuden maissa pääsyä neljään eri paikkaan ja näistä ainoastaan apteekki oli vielä auki.

Vaikka liiketaloudelliset lahjani ovat heikot, niin olen silti miettinyt, eikö olisi kannattavampaa avata kaupat arkisin myöhemmin ja pitää ne vastaavasti illalla pidempään auki. Luulisin, että varsin monet ihmiset pääsevät töistä neljän-viiden aikaan ja jos meinaa käydä välillä kotona tms., niin tiukkaa tekee. Tai en sitten tiedä, minkälainen vilske niissä kaupoissa on arkipäivisin päiväsaikaan. Kotkansaaren runsaslukuinen eläkeläisväestö siellä joukolla kuluttaa kansaneläkkeittensä viimeisiä roposia?