Kuten huomata saattaa, blogissa on ollut hyvin hiljaista viime aikoina. Tässä on nyt ollut elämässä niin paljon muuta touhua ja tohinaa, että ei ole yksinkertaisesti riittänyt energiaa kirjoitella tänne.
Vaikka onkin mukava ollut pitää tätä kautta yhteyttä muualla asuviin kavereihin ja muutenkin tehdä näitä blogikirjoituksia, niin tämä hiljaiselo taitaa siltikin jatkua ainakin toistaiseksi. Katsotaan ensi vuoden puolella, jos inspiraatio ja into palaisi! Hyvää joulun odotusta! toivoopi cotca.
26.11.2008
25.10.2008
Poliittinen puheenvuoro
Kuntavaalit! Huomenna!
Ei ollut ihan helppoa päättää, ketä äänestäisi, kun ei tunne paikallista politiikan skeneä laisinkaan. Paljoa eivät myöskään auttaneet postiluukusta tipahdelleet mainokset ja lippulaput, joissa ei ainakaan ollut mitään epäselvyyttä siitä, mikä on Kotkansaaren potentiaalisin kohderyhmä. Jos vanhukset intoutuvat äänestämään ahkerasti, niin heillä selvästikin koittaa todelliset kissanpäivät Kotkassa. Jos näitä vaalipuheita on siis uskominen. Eikä siinä mitään, mielelläni suon niin vanhuksille kuin kaikille muillekin ihmisille kaikkea hyvää, mutta ehkä vanhusten asiat nyt ei kuitenkaan ole oma vaaliteemani nro 1. Mutta löytyi se sopiva ehdokas sitten kuitenkin. Sopivan nuori ja sopivan freesi :)
Lopetan poliittisen puheenvuoroni tähän. Lopuksi vielä todiste siitä, että kotkalaiset osaavat tehdä muutakin kuin valittaa. Nimittäin eilen kauppareissulla pikkutyttö antoi minulle tunnustuksen: "rouva teillä on hieno takki". Lapsissa on selvästikin tulevaisuus.
Ei ollut ihan helppoa päättää, ketä äänestäisi, kun ei tunne paikallista politiikan skeneä laisinkaan. Paljoa eivät myöskään auttaneet postiluukusta tipahdelleet mainokset ja lippulaput, joissa ei ainakaan ollut mitään epäselvyyttä siitä, mikä on Kotkansaaren potentiaalisin kohderyhmä. Jos vanhukset intoutuvat äänestämään ahkerasti, niin heillä selvästikin koittaa todelliset kissanpäivät Kotkassa. Jos näitä vaalipuheita on siis uskominen. Eikä siinä mitään, mielelläni suon niin vanhuksille kuin kaikille muillekin ihmisille kaikkea hyvää, mutta ehkä vanhusten asiat nyt ei kuitenkaan ole oma vaaliteemani nro 1. Mutta löytyi se sopiva ehdokas sitten kuitenkin. Sopivan nuori ja sopivan freesi :)
Lopetan poliittisen puheenvuoroni tähän. Lopuksi vielä todiste siitä, että kotkalaiset osaavat tehdä muutakin kuin valittaa. Nimittäin eilen kauppareissulla pikkutyttö antoi minulle tunnustuksen: "rouva teillä on hieno takki". Lapsissa on selvästikin tulevaisuus.
21.10.2008
Nero ja askartelumestari samassa paketissa
Minulla kun on tämä lukuharrastus ja koskapa harvoin tulee mitään kirjaa luettua samalta seisomalta alusta loppuun, niin tarvitaan siis kirjanmerkkejä. Kirjanmerkkeinä olen tähän asti käyttänyt epämääräisiä lippulappuja, mutta jokin aika sitten sain varsinaisen neronleimauksen: ei ole varmaan kovin vaikeaa tehdä itse kirjanmerkkejä. No ei niin! Kyllä nyt kelpaa lueskella.
17.10.2008
...jolle ei koskaan tapahdu mitään
Vallalla olevasta blogianemiastani saa syyttää lähinnä työelämää, joka tuntuu imevän juuri nyt kaikki mehut.... tylsää, mutta toivottavasti ei ikuista. Ei ole myöskään tullut pitkilleen kirjoitettua mitään Kotkaan liittyvää, josta on ehkä tehtävä se johtopäätös, että olen jo niin paatunut "kotkalainen", että minua ei enää hetkauta mikään. Tai sitten tämäkin johtuu tuosta ensimmäisestä seikasta. Tai sitten kaikki johtuu siitä, että minulle ei yksinkertaisesti tapahdu paljon mitään.
Mutta nyt on taas onneksi viikonloppu käsillä. Tänään olisi tarkoitus mennä katsomaan "Kolahtaako" elokuvatapahtuman puitteissa elokuvaa "There will be blood". Tosin toivon hartaasti, että siinä ei kuitenkaan kovin paljon ole sitä verta, kun olen vähän yliherkkä semmoiselle. Jotakin kertonee se, että olen nähnyt painajaisunia jopa Batman-elokuvan jälkeen. Oli niin pelottava ja väkivaltainen.
Lisäksi käsillä on Egotripin uusi levy ja sitä kuunnellessahan ei voi olla huonolla tuulella. Tässä viikonlopun kunniaksi kappaleesta "valssi":
on kaunis lauantai-ilta
hän tanssii ja musiikki soi
on arki kaukaista unta
otan irti minkä voin
hetkeksi herää tunne
tapahtua voi mitä vaan
mutta harvemmin kuitenkaan
planeetat suistuvat radoiltaan
minä tunnen tämän paikan
tiedän tarkalleen
mitä tapahtuu seuraavaksi ja sen jälkeen
herään, on aamu
kaikki on ennallaan
ja viikko se vierähtää hitaasti
Mutta nyt on taas onneksi viikonloppu käsillä. Tänään olisi tarkoitus mennä katsomaan "Kolahtaako" elokuvatapahtuman puitteissa elokuvaa "There will be blood". Tosin toivon hartaasti, että siinä ei kuitenkaan kovin paljon ole sitä verta, kun olen vähän yliherkkä semmoiselle. Jotakin kertonee se, että olen nähnyt painajaisunia jopa Batman-elokuvan jälkeen. Oli niin pelottava ja väkivaltainen.
Lisäksi käsillä on Egotripin uusi levy ja sitä kuunnellessahan ei voi olla huonolla tuulella. Tässä viikonlopun kunniaksi kappaleesta "valssi":
on kaunis lauantai-ilta
hän tanssii ja musiikki soi
on arki kaukaista unta
otan irti minkä voin
hetkeksi herää tunne
tapahtua voi mitä vaan
mutta harvemmin kuitenkaan
planeetat suistuvat radoiltaan
minä tunnen tämän paikan
tiedän tarkalleen
mitä tapahtuu seuraavaksi ja sen jälkeen
herään, on aamu
kaikki on ennallaan
ja viikko se vierähtää hitaasti
13.10.2008
Les feuilles mortes
6.10.2008
Luck be a lady
Luin tässä äskettäin Outi Nyytäjän mainion pikkukirjan "Maailman laidalla - kertomuksia Bretagnesta". Lohdullista huomata, että on vielä naisia, joilla on julkisuudessa muutakin sanottavaa kuin kertoa miessuhteidensa viimeisimmät käänteet tai parhaimmat kauneudenhoitovinkkinsä.
Nyytäjän innoittamana ja muutenkin olen nimittäin viime aikoina pohdiskellut tätä nykyajan menoa ja naiskuvaa eritoten. Viime lauantain Hesarin kuukausiliitteessä oli myös mainio pikkujuttu rohkeudesta: "Kun ihminen ennen munasi itsensä, se oli kaikkien - myös asianosaisen itsensä - mielestä kiusallista. Julkinen munaaminen ei enää edes onnistu, koska kaikki käy ja asianomainen kehuu rohkeilla tempauksillaan julkisuudessa...Naisille tarjotaan rohkeuden malliksi enimmäkseen tyyppiä, joka on joko suulas, tyrkky, kaunis tai alaston". Ja jo em. Outi Nyytäjä kirjoitti jokin aika sitten myös em. Hesarin kolumnissa, että "Hurjinta on kuitenkin se, että BB (ja Idols) toimii jo ponnahduslautana poliitikon uralle...Miltä näyttää seuraava eduskunta, kun siellä missien ja televisiojuontajien lisäksi painelevat nappia ne, joitten herkimpiä ruumiinosia, muhinoita ja kännejä olemme saaneet ihailla BB:ssä?" Niinpä. Mitä tapahtui sivistykselle.
Ja voisiko se todella olla mahdollista, kun Nyytäjä kirjoittaa tuossa kirjassa ranskalaisten naisten oletetusta eleganttiudesta, että "Onko ranskalainen nainen siis elegantti? On, totta kai! Hän on omasta mielestään kaunis tai ainakin erittäin hyvännäköinen, oli hänen ikänsä, kokonsa ja kauneutensa mikä tahansa. Hän ei ole tässä asiassa omahyväinen, hän pitää itsestään. Missään maassa en ole tavannut niin paljon rumia kaunottaria kuin Ranskassa."
Nyytäjän innoittamana ja muutenkin olen nimittäin viime aikoina pohdiskellut tätä nykyajan menoa ja naiskuvaa eritoten. Viime lauantain Hesarin kuukausiliitteessä oli myös mainio pikkujuttu rohkeudesta: "Kun ihminen ennen munasi itsensä, se oli kaikkien - myös asianosaisen itsensä - mielestä kiusallista. Julkinen munaaminen ei enää edes onnistu, koska kaikki käy ja asianomainen kehuu rohkeilla tempauksillaan julkisuudessa...Naisille tarjotaan rohkeuden malliksi enimmäkseen tyyppiä, joka on joko suulas, tyrkky, kaunis tai alaston". Ja jo em. Outi Nyytäjä kirjoitti jokin aika sitten myös em. Hesarin kolumnissa, että "Hurjinta on kuitenkin se, että BB (ja Idols) toimii jo ponnahduslautana poliitikon uralle...Miltä näyttää seuraava eduskunta, kun siellä missien ja televisiojuontajien lisäksi painelevat nappia ne, joitten herkimpiä ruumiinosia, muhinoita ja kännejä olemme saaneet ihailla BB:ssä?" Niinpä. Mitä tapahtui sivistykselle.
Ja voisiko se todella olla mahdollista, kun Nyytäjä kirjoittaa tuossa kirjassa ranskalaisten naisten oletetusta eleganttiudesta, että "Onko ranskalainen nainen siis elegantti? On, totta kai! Hän on omasta mielestään kaunis tai ainakin erittäin hyvännäköinen, oli hänen ikänsä, kokonsa ja kauneutensa mikä tahansa. Hän ei ole tässä asiassa omahyväinen, hän pitää itsestään. Missään maassa en ole tavannut niin paljon rumia kaunottaria kuin Ranskassa."
29.9.2008
Karjalasta kajahtaa
Viime viikolla meinasi mennä ruuat väärään kurkkuun, kun luonastauolla luin Kymen sanomia ja ruokapalstalla tarjoiltiin karjalanpaistia pastan kanssa. Pitkän linjan pohjoiskarjalaisena olin syvästi järkyttynyt. Eihän karjalanpaistia voi syödä pastan kanssa. Kummasti alkoi kuitenkin tekemään mieli kyseistä ruokaa, joten sunnuntaina cotcan keittiössä oli uuni lämpimänä. Ja paisti syötiin tietenkin perunoiden kera. Hyvää oli. 10 pisteen vinkki: karjalanpaistilihat maistuvat erittäin maukkailta myös kylminä leivän päällä (sanomattakin selvää, että nyt tarkoitan ruisleipää enkä mitään etelänpellejen vehnähöttöä). :)
Viikonloppuna sain myös valmiiksi tämän neulomani villatakin. Ehkä kaulus olisi voinut olla vähän pienempi, mutta katsoo nyt, jaksaako ruveta korjaamaan vai meneekö noin.
Viikonloppuna sain myös valmiiksi tämän neulomani villatakin. Ehkä kaulus olisi voinut olla vähän pienempi, mutta katsoo nyt, jaksaako ruveta korjaamaan vai meneekö noin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)