Kirjallisuudesta ja musiikista

Laitoin sivupalstalle noita kirja- ja musiikkijuttuja, kun ajattelin, että voisin kirjoittaa niistä jotain jos sille päälle satun.

Nyt satuin sille päälle:
Olen lukenut Mauri Paasilinnan Rovaniemi-sarjaa, jossa on muistaakseni ilmestynyt tähän mennessä neljä osaa. Rupesin kai lukemaan sitä alun perin siksi, kun tykkään historiasta ja yleensäkin Suomen sota-aikoja käsittelevistä romaaneista. Eikä kai tässä tapauksessa kyseessä voi olla ihan huono sarja, kun olen lukenut kaikki tähän astiset osat. Kyseessä ei varmaankaan ole mikään maailmankirjallisuuden mestariteos, mutta mielestäni mukavaa lukemista...siis sellaista, mitä on mukava lukea, kun haluaa ottaa rennosti. Romaanisarja käsittelee sota-ajan vaiheita pääasiassa Rovaniemen ympäristössä. Tähän mennessä päähenkilöille on tapahtunut mm. sotavankeus Venäjällä, avioliitto, avioton lapsi, on vehdattu saksalaissotilaiden kanssa ja harjoitettu salakuljetusbisnestä etc. Kirjoissa on kyllä ärsyttäneet sellaiset päälle liimatun tuntuiset ja teennäiset historian ja erityisesti sosiaalihistorian oppitunnit tyyliin "hän otti käteensä suositun Kotiliesi-lehden".

Kiitos elämästä osa 2

Kaikkien viime päivinä tehtyjen automatkojen jälkeen olen edelleen hengissä...Ilmakehästä en tiedä =) (shame on me)

Eilen olin perinteisellä sauvakävelylenkilläni. Oli sellainen karun kaunis syysilta. Aurinko painumassa mailleen, tuuli kohtalaisesti, meren aallot loiskuivat rantakiviin, lehdet putoilivat puista...ajattelin, mikä ihana paikka asua tämä Kotka. Samalla harmitti, että ensi kesään on niin pitkä matka. Tänä kesänä jäi paljon sellaisia kesäasioita tekemättä, joita olisin halunnut tehdä. Onneksi taidan olla täällä vielä ensi kesänäkin.

Kiitos elämästä

Eilinen ajomatka Vantaalta Kotkaan pääsee kirkkaaasti "kauheimmat matkat top viisi" -listalleni. Puolet matkasta satoi kaatamalla vettä, eteen ei nähnyt paitsi sen että tien pinta on yhtä suurta lätäkköä. Kolme kertaa tunsin, kun renkaat ei ottaneet enää tiehen kiinni ja kauhuissani puristin rattia rystyset valkeina. Harkitsin pysähtymistä kahville pahimman sateen ajaksi, mutta tekeekö tosimiehet ja -naiset niin. Tänään pitäisi suoriutua Kotkasta Joensuuhun. Millainenkohan rekkaralli siitäkin tulee. Taustatietoa: Vaalimaalla 28 km rekkajono, Nuijamaalla 18 km, ja Imatran rajanylityspaikalla 12 km. Kiitos Venäjän kansantalouden kasvun =)

Merkittävä uutinen: eilen sain kutsun kahville kotkalaisen yksityishenkilön luo. Ensimmäinen työn ulkopuolella hankittu ihmiskontakti Kotkassa! Jos ei siis lasketa naapurin mummoja.

Syyskuu on touhua täynnä

Tämä kuukausi on melkoista haipakkaa sekä töiden puolesta että muutenkin…neljä viikonloppua putkeen erinäisissä reissuissa. Lisäksi olen aloittanut Kotkaan integroitumisen yrittämisen hankkimalla harrastuksia, joihin kuuluu paikallinen kuoro sekä pilates. Molemmat oikein mukavia, tervehenkisiä ja hyödyllisiä harrastuksia. Muita vähemmän sosiaalisia aspekteja omaavia harrastuksia ovat sauvakävely ja uinti. Uimahallissa on aina paljon venäläisiä. Sauvakävely tapahtuu ylellisesti merenrantamaisemissa.

Viime viikon torstaina ehdin olla Helsingissä tunnin, kun iski jo koti-ikävä Kotkaan. Tuohon tuntiin Helsingissä kuului autossa istumista ruuhkassa, matkustamista täpötäydessä ratikassa ja kävelyä ihmisiä vilisevässä keskustassa. Kotkassa ei ole mitään näistä. Jos tulee ihmisiä ikävä, voi mennä Prismaan, koska se on havaintojeni mukaan Kotkan ihmisrunsain paikka.

Miksi blogi?

Syitä:
Muutin reilut kolme kuukautta sitten ummikkona Helsingistä suomalaiseen pikkukaupunkiin. Ajattelin, että tämä voisi olla mukava tapa tallentaa sopeutumisprosessin muistot ja pitää yhteyttä muualla asuviin sidosryhmiin.
Mitä sisältää:
Havaintojani em. kaupungista ynnä muuta sekalaista elämääni kuuluvaa