Vanha vitsi...

... mutta kun on jutut vähissä, niin pitää yrittää kaikenlaista. Tämä on Oscar Wilden runo, jossa on mielestäni kauniin surumielinen tunnelma:

Les Silhouettes

The sea is flecked with bars of grey,
The dull dead wind is out of tune,
And like a withered leaf the moon
Is blown across the stormy bay.

Etched clear upon the pallid sand
Lies the black boat: a sailor boy
Clambers aboard in careless joy
With laughing face and gleaming hand.

And overhead the curlews cry,
Where through the dusky upland grass
The young brown-throated reapers pass,
Like silhouettes against the sky.

Runo on tullut tietoisuuteni Hector Zazoun "Songs from the Cold Seas" -levyllä olevan Suzanne Vegan ja Nick Calen esittämän kappaleen "The long voyage" kautta. Yritin
löytää netistä suomenkielistä käännöstä, mutta kun en löytänyt, niin kokeilin miten korkeakulttuurisia käännöksiä google osaa tehdä:

Meri on flecked kanssa baarin harmaa,
Kaupungissa kuollut tuuli on pois pillin,
Ja kuten withered leaf kuu
Puhalletaan koko myrskyisän lahti.

Etsattu selvää, että pallid hiekka
Lies musta vene: Merimiehen poika
Clambers aboard, huolimaton iloa
With nauravat kasvot ja gleaming käsin.

Ja yleiskustannukset, curlews itkeä,
Jos kautta dusky vuoristoalueiden ruoho
Nuori ruskea-throated reapers pass,
Kuten silhouettes vastaan taivaalle.

Hmm. Eräs nörttituttava sanoi joskus, että erilaisissa varhaisempien aikojen tulevaisuusvisioissa on yleensä yliarvoitu tekoälyn kehitystä verrattuna toteutuneeseen. Ei ole siis ihmisen voittanutta, tässäkään asiassa.