Luin Jeanette Wintersonin kirjan Majakanvartija, joka kertoo orpolapsesta, jonka kasvattaa sokea majakankavartija. Kirja oli oikein kauniisti kirjoitettu enkä malta olla nyt siteeramatta sitä vähäsen...
"Näin minun on paras ajatella elämääni - osittain ihme, osittain hulluutta. On paras, että hyväksyn sen, etten voi hallita mitään merkityksellisiä asioita. Elämäni on sarja haaksirikkoja ja matkaanlähtöjä. Siinä ei ole saapumisia eikä päämääriä, on vain hiekkapenkereitä ja haaksirikkoja; sitten uusi laiva, uusi nousuvesi. "
Satuin löytämään netistä mielenkiintoisen "kadulta korpeen" juttusarjan tyypistä, joka muutti 25-vuotiaana Valtimolle. Jos vertaa omaa muuttoani Helsingistä Kotkaan, niin Valtimolle muutto on kyllä siihen verrattuna todellista hardcorea. (kannattaa lukea varsinkin osa 11 maallemuuttaja lähtee baariin)
2 kommenttia:
Tähän on kyllä nyt aika aika vaikea kommentoida mitenkään (on niin kaunista tekstiä että ihan kyyneleet valuvat pitkin poskia), joten ollaan vähän vähän aikaa hiljaa.
Hiljaisuudessa syntyvät uudet ajatukset ja hiljaisuudessa syntyy tila löytää itsensä.
T mr bean
Hulluus se on suomalainen voimavara. Jalkapatikalla pitkin vuoren rinnettä ylös ja alas.
Ja toinen hulluuden laji: minne asti auto kuljettaa? Kannattaa ostaa 30000 e:n urheiluauto, sillä olisi kiva hurauttaa pitkin metsäpolkuja avoikkuna auki( vai miksikö sitä kutsutaan??? se joka on katossa : KATTOIKKUNA!)
T autoilija
Lähetä kommentti