Yritin paneutua kotkalaiseen sielunelämään lukemalla Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa. Toivo Pekkanen on siis kotkalainen kirjailija ja Tehtaan varjossa sijoittuu Kotkaan. Kirja on julkaistu vuonna 1932 ja siinä katsotaan elämänmenoa nuoren ja köyhän tehdastyöläispojan silmin. Kirjan alku on varsin lohduton. Isä palaa kansalaissodan jälkeen vankileiriltä ja kuolee ensimmäisen kotona nautitun aterian jälkeen, kun vatsa ei kestä ruokaa.
En kyllä erityisemmin tunnistanut Kotkaa tuosta kirjasta ja on tunnustettava, että koko kirjan lukeminen oli aikamoista tervanjuontia....mikä ei kuitenkaan tarkoita, että uskaltautuisin kyseenalaistamaan Toivo Pekkasen merkityksen Suomen kirjallisuushistoriassa. Mutta jotenkin kirjoitustyyli on muuttunut niin paljon noista ajoista, että se tuntuu ainakin minusta teennäiseltä. Olen huomannut, että sama tunne saattaa tulla muitakin vanhoja klassikoita lukiessa, vaikka on jotkut kyllä kolahtaneetkin, esim. Ilmari Kiannon Punainen viiva tai Joel Lehtosen Putkinotko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti