Kotkassa on tällä viikolla kristillinen elokuvaviikko. Kristillisyys ei tarkoita sitä, että elokuvat olisivat leimallisesti uskonnollisia, vaan konseptiin kuuluu, että elokuvaa on kommentoimassa seurakunnan edustaja ja joku muu kommentaattori ja sitten voidaan yhdessä keskustella mieltä polttavista kysymyksistä elokuvan innoittamana. Eilen illalla olin katsomassa tällaista spektaakkelia. Elokuva oli Last king of Scotland, joka liittyy Ugandan hirmuhallitsija Idi Aminiin. Tavallaan en välttämättä olisi halunnut jäädä kuuntelemaan jälkijorinaa, mutta seurakunnan edustaja nousi pahaksi onneksi juontamaan keskustelua juuri oman penkkirivini päätyyn, niin en kehdannut livahtaa ulos juuri jumalan maanpäällisen edustajan silmien edestä, vaikka pakana olenkin. Noh, kommentaattori piti oman puheensa, josta en saanut oikein tolkkua (mikä voi tietenkin johtua rajallisista älynlahjoistani) ja sitten juontaja antoi puheenvuoron yleisölle, ja sekunnin ajan ehdin ajatella, että no just, eihän Suomessa kukaan ikinä sano mitään, kun käsiä alkoi nousta salissa kuin sieniä sateella. Että tästä pisteet kotkalaisille.
Itse elokuva oli aika ok, vaikka vähän siitä tuli sellainen olo, että "olipa hirveä hallitsija oli tuo Idi Amin, mutta sehän jo tiedettiinkin". Jotain muuta näkökulmaa olisin siis kaivannut vähän näkyvämmin.
Elokuvateatteriskenestä Kotkassa noin yleensä on todettava, että siinä ei ole paljoa kehumista. Täällä on kaksi elokuvateatteria, mutta ohjelmistoon tulee lähinnä kaikista älyvapaimmat suuren rahan hollywood-elokuvat + ehkä suomalaiset elokuvat. Sitten on kansanopistossa elokuvakerho, jossa esitetään "laatuelokuvia", mutta niihin ei voi ymmärtääkseni ostaa kertalippuja, vaan pitää maksaa kurssimaksu koko kaudesta. Eli dvd-soitin on edelleenkin hankintalistassani, että voisin käydä kotona elokuvissa =)
1 kommentti:
Mä näin keväällä tuon leffan. Sen siitä muistan, että jokseenkin piinaavaa sitä oli katsoa, niin ikäväksi meno siinä loppua kohti äityi.
Täällä ollaan vältetty mainitsemasi ison rahan actionhörhellykset, kun ne on yleensä dubattu deutschiksi. Löysin yhden nerokkaan oloisen teatterin, jossa aion vierailla lokakuun lopulla. Silloin siellä esitetään ympäristöaiheisia dokumentteja, kun nyt on on menossa irakilaisten leffojen kavalkadi. Suomalaisia leffoja voi olla vaikea löytää, mutta kaikenlaista festaria täällä tuppaa pukkaavan myös. Suosittelen DVD:n hankkimista!
Lähetä kommentti