Viime viikonloppu oli normiviikonloppu. Normiviikonloppu on sellainen viikonloppu, kun ei tapahdu mitään ihmeempää. Tehdään kodinhoidollisia ja ravitsemuksellisia toimenpiteitä, käydään kaupassa, katsotaan televisiota, luetaan kirjoja, kuunnellaan musiikkia. Jos on hyvä ilma, voi käydä kävelylenkillä. Huonommilla ilmoilla voi käydä uimahallissa. Ja tietenkin niin normiviikonloppuun kuin muihinkin viikonloppuihin kuuluu joka sunnuntainen direktiivipuhelu kaverini S:n kanssa.
Haluaisin muuten tässä yhteydessä selventää käsitteiden ”ystävä” ja ”kaveri” eroa. (päätetty yhdessä edellä mainitun kaveri S:n kanssa) Yleisesti ottaen joku voisi erehtyä pitämään ”ystävä”-kategoriaa parempana kategoriana kuin ”kaveri”-kategoriaa. Näin ei kuitenkaan missään tapauksessa ole. Ystävät ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat kohtuullisen hyviä tuttuja, siis enemmän kuin tuttavia, mutta joiden seurassa pitää kuitenkin vähän skarpata. ”Ystävä”-kategoriassa on vielä pahamaineinen alakategoria ”ystäväperhe"-kategoria. Sinne jos joutuu, niin vähän on toivoa päästä enää ”kaveri”-kategoriaan. ”Kaveri”-kategoriaan kuuluvien ihmisten kanssa sen sijaan voi olla vapaasti oma itsensä, mikä pahimmillaan tarkoittaa sitä, että kaveri menee itse nukkumaan ja laittaa kylään tulleen kaverin katsomaan Mr Bean –videota siksi aikaa. Ystävyys saattaisi sellaiseen kaatua, mutta kaveruus kestää =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti