Otsikolla ei viitata Kotkassa viime viikolla tapahtuneisiin veritekoihin, vaan...
Näin syksyn pimetessä on tuntunut jotenkin erityisen pimeältä ja viikonloppuna tajusin, mistä se johtuu: esimerkiksi kotikadullani ja muilla lähikaduilla ei ole katuvalaistusta, vaikka ollaan sentään kaupungin keskustassa. Tämä ei kyllä haittaa minua ollenkaan, päin vastoin. Säästyy energiaa ja tähdet näkyvät kirkkaammin (milloin näkyvät). Sänkynihän olen asemoinut sikäli mukavasti, että maatessani siinä näen parvekkeen ovilasin läpi taivaan. Eli voisin romanttisesti tuijotella tähtiä nukkumaan mennessäni... mikäli nukkuisin silmälasit päässä. Hehe.
Kotkan valaistuspolitiikan johdosta joudun muuttamaan myös sauvakävelyreittiäni valoisimmille tantereille. Totesin tämän eilen, kun sauvoin pimeässä rannalla. Lähdin sitten pyrkimään valaistulle tieosuudelle sillä seurauksella, että kompuroin pilkkopimeässä jossain epämääräisessä pöpelikössä. Mielessä kävi, että nyt kun joku näkisi, niin saattaisi se ajatella... Tulevaisuudessa minut näkee siis ehkä sauvakävelemässä kauppakeskus pasaatia ympäri =)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Eipä naurattaneet ne Kotkan viimeaikaiset veriteot kuitenkaan, vaikket sen takia piemydestä kirjoittanutkaan. Vaikea on minun niitä ymmärtää, mutta toki pimeydessä ja pimeydessä on eroja:).
Niinpä... on sielun pimeyttä ja sitten on muunlaista pimeyttä. Mutta selvennykseksi vielä kaikille mahdollisille lukijoilleni: sielun pimeyteen ja sen aikaansaannoksiin en suhtaudu missään oloissa kevytmielisesti.
Lähetä kommentti