...nimittäin elämä Helsingissä (ainakin toistaiseksi, never say never). Asunto on myyty, työpaikalla käyty kahvittelemassa lähtökahvit. Olen siitä asti, kun muutin tänne Kotkaan, odotellut jonkinlaista ahdistusta iskeväksi muutoksesta ja entisen jättämisestä. Ensiksi ajattelin, että se tulee varmasti heti alkuunsa. Sitten kun sitä ei tullut, niin ajattelin, että ehkä sen takia, kun on kesä ja kaikkea mukavaa, ja ahdistus tulee sitten syksyllä, kun alkaa taas "arki". No ei sitä ahdistusta tullut syksylläkään. Sitten rupesin ajattelemaan, että ehkä ahdistus tulee sen jälkeen, kun myyn asunnon ja muutenkin poltan sillat takanani. Nyt sekin on tehty eikä ahdista vieläkään. Pelottavaa, että voikin näin kevyesti luopua entisestä elämästään...tai sitten eksistentiaalikriisi on vielä tulossa.
Vaikka tästä voisi ehkä vetää sen johtopäätöksen, että elämässä Helsingissä ei täytynyt olla paljoakaan hyvää, niin ei se nyt tietysti ihan niinkään ole. Työpaikan läksiäiskahveillakin ajattelin, että tapasin täällä ainakin monia mukavia ihmisiä ja tapahtui paljon kaikenlaista hauskaakin. Mutta aika aikaansa kutakin.
Tässä vielä iltahämyisiä & merellisiä tunnelmia Kotkasta viime lauantailta.
3 kommenttia:
Upea kuva!
Totta tosiaan, kyllä ne elämän hyvät päätökset tunnistaa siitä(kin), ettei jälkeenpäin tule mitään kaihertavaa katumuksentunnetta. Sulla on sellaista hienoa siviilirohkeutta ja asennetta, jota ihailen. Uskallat lähteä uusille poluille etkä jumitu vanhaan :)
Hauskaa viikonloppua!
Mä en keksi tuossa sinun valinnassa muuta ahdisteltavaa, kuin ehkä sen, että sinkulla on ehkä pienellä paikkakunnalla omat haasteensa. Muuten kaikin tavoin itsenäisen ihmisen valinta. Hienoa!
Lopettaakehan nyt tuo kehuminen. Egoni on muuten kohta niin suuri, että se ei enää mahdu Kotkaan...
Lähetä kommentti