Kirjakuulumiset

Johtuneeko keväästä vai mistä, mutta olen näemmä inspiroitunut parinmuodostus-kysymyksistä.

Näin 1600-luvulla Lapissa (Jean-Francois Regnard: Retki Lappiin):
Nämä ihmiset väheksyvät neitsyyttä siinä määrin, että tavoittelevat innokkaasti muunlaisia tyttöjä...Se varaus on kuitenkin tehtävä, että ne miehet, joille nämä puheenamme olevat tytöt ovat osoittaneet suosiotaan, eivät saa olla lappalaisia, vaan markkinoille tulleita muukalaisia. Lappalaiset näet päättelevät, että jos joku tämmöinen mies, jolla on enemmän omaisuutta ja parempi maku kuin heillä itsellään, on antanut heidän heimoonsa kuuluvalle tytölle todisteen rakkaudestaan, tytöllä täytyy olla jokin heille tuntematon salainen avu, jonka he myöhemmin varmasti itsekin löytävät."

Ja näin jatkosodan aikana (Vuokko ja Paavo Hiltunen: Huomenna sinä saavut - rintamakirjeitä rakastetulle):
On perin valitettavaa, jos olen erehtynyt suhteesi luullessani, että ajattelemme ja tunnemme samalla lailla. Mutta luulenpa etteivät naiset osaa aina varmasti eritellä ajatuksiaan ollakseen selvillä käsityksistään elämän suurissa kysymyksissä. Se on nimittäin hyvin vaikeata. On paljon helpompi kritisoida toisia kuin tuntea itsensä. Ja naisista on helpompi antaa miestensä ajatella ja taivuttaa heidät omaan ajatustapaansa. Mutta sitä minä en halua. Tässä on ensimmäinen syvempi ristiriita välillämme. Vaimon tulee osata ajatella itsenäisesti, hänella tulee olla myös itsenäinen tahto, luottamusta omiin kykyihinsa ja optimistinen valoisa katse tulevaisuuteen."

Niin ne vaan ajat muuttuvat ja tavat vaihtelevat. Nykyään taitaa päteä ennemminkin tuo ensin mainittu malli. Ja itse olisin varsin järkyttynyt, jos joku kirjoittelisi minulle rakkauskirjeitä yhtä juhlavaan sävyyn kuin nämä Hiltuset ovat tehneet. (noh, jaksoin sitä sentään sivulle 70 saakka...)