Talvi-Kotka

Aurinko paistaa, kiva kiva. Olen ollut viime päivinä ihan supertouhukas verrattuna kuukausia kestäneeseen koomatilaan, tai siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu. Toivottavasti jatkuukin näin.

Lauantaina kävin Kotkan Mussalossa Tuulipuistossa. Lintujen bongailun suhteen yritys oli hyvä, mutta saalis laiha. Ilma oli kuitenkin mitä mainioin.



Ja tässä kävelylenkin tunnelmia Kotkansaarelta viime viikolla. Jos nämä merikuvat alkavat kyllästyttää, niin lupaan laajentaa reviiriäni sisämaan suuntaan, kunhan kelit tästä vielä vähän lämpenevät ja voin toden teolla ottaa käyttöön uuden polkupyöräni :)

Talvi

No nyt se sitten tuli tuo talvi, kun olin jo luopunut toivosta ja siirtynyt kevään odotukseen! Lomaviikolla sai nauttia sydämensä kyllyydestä kauan kaivatuista harrastuksista: hiihtämisestä ja pilkkimisestä. Ja kuten yleensä tuppaa käymään, niin tälläkin reissulla onnistuin järjestämään itseni hankalaan tilanteeseen. Kotimatkalla nimittäin olevinani käännyin Lappeenrannasta Vaalimaalle johtavalle tielle. Paino sanalla olevinani. Kolmenkymmenen kilometrin päässä tie muuttui päällystämättömäksi metsäautotieksi, jolloin tajusin, että tämä ei nyt kyllä ollut oikea tie. Karttaa ei tietenkään ollut mukana. Hetken mietin kääntyäkö takaisin, mutta ajattelin sitten, että kaipa tämäkin tie nyt johonkin vie ja köröttelin metsän siimeksessä reilut kymmenen kilometriä, kunnes tulin sille tielle, jolle alun perinkin olin menossa. Jossain kohtaa tuli vastaan kaksi miestä, jotka katsoivat ihmettelevän näköisinä, että mihinköhän tuo on menossa. Itse ihmettelin aivan samaa. Ihmettelin myös, mihin ne miehet olivat menossa siellä korvessa. Ehkä aikoivat loikata Venäjälle.

Varoitus! Ostin viime viikolla ompelukoneen, joten tulevaisuudessa saanette tutustua blogissa aikaansaannoksiini käsitöiden saralla.

Vaihdan farkut verkkarihousuun

Johan tässä onkin aherrettu useampi viikko, joten taitaa olla taas loman paikka, ja edessä päin on
kilometri poikineen... Mistä tulikin mieleen, että semmoista asiaa olen aina ihmetellyt, kun ajelee yksin pidempiä matkoja, niin välillähän täytyy pysähtyä. Mutta miten on mahdollista, että huoltoasemilla (tai mitä nämä abc:t, nesteet, essot ym. sitten nykyään ovatkin) ei ikinä ole ketään muita yksinäisiä naisautoilijoita? En kai nyt suinkaan voi olla ainoa nainen tässä maassa, joka ajaa yksin autolla paikasta toiseen.

Olen kyllä muutenkin varsinainen näky maanteillä tänään. Autossa on lastina polkupyörä (takapenkki laskettu alas, pyörästä irrotettu etupyörä, että on saatu mahtumaan se sisään), sukset, matto, ja lisäksi järjetön määrä kaikkea muuta tavaraa. Auton kylki on lommoilla, kun joku tuntematon p......... ajoi siihen parkkipaikalla, ja tuulilasissa on piiiitkä halkeama. Näin kultivoituneesti matkustaa hieno neiti.

Kotkalaisia nähtävyyksiä

Nyt kun olen päässyt matkustelun makuun, niin innostuin sunnuntaikävelyn lomassa tutustumaan myös merkittäviin kotkalaisiin nähtävyyksiin.


Lenin ja käsi. Tämän kohteen löytäminen vaati pienoista salapoliisityötä. Leninin puisto on kyllä mainittu esimerkiksi Kotkan kaupungin nettisivuilla, mutta hienovaraisesti ei ole missään tarkennettu, että missä se täsmälleen ottaen on. (Korkeavuorenkadun varrella)

Niin lähellä, mutta kuitenkin saavuttamattomissa.

Venäläisen fyysikko Popovin muistolaatta sen kunniaksi, että tammikuussa 1900 Popovin avustuksella muodostettiin Suomen ensimmäinen radioyhteys meripelastustarkoitusta varten. Yhteys muodostettiin Kotkan edustalla Kuutsalon ja Suursaaren välille. Luulin, että tämän historiallisen tapauksen johdosta Popov olisi saanut näköispatsaan Kotkaan, mutta ainahan sitä saa luulla kaikenlaista. Ainakaan en löytänyt mitään patsasta tämän laatan välittömästä läheisyydestä.

Popovin laatta sijaitsee Kotkansaarella Isopuistossa, jossa on myös ortodoksinen kirkko ja vanha hautausmaa.

Att vi är många som talar om havet

Löytyi Liepajasta jotakin kaunistakin...

Vieläkö on villihevosia

Liepajassa olin jokseenkin järkyttynyt siitä, missä kunnossa paikka oli. En ole aikaisemmin ollut Latviassa, ja jotenkin luulin, että siellä olisi jo ehditty korjata paikkoja neuvostoaikojen jäljiltä, onhan Latvian kansantalous kasvanut viime aikoina nopeiten Baltian maista. Väärässä olin. Rakennukset olivat rähjäisiä, tiet olivat rähjäisiä. Ihmisistä ei tiennyt, ovatko ne ystäviä vai vihollisia. Paitsi hotelli oli kyllä rempattu ja hieno, kuten muutama muukin hotelli Liepajassa.

Liepaja voisi kyllä potentiaalisesti olla ihan pittoreski merenrantakaupunki. Talot eivät pääosin olleet neuvostokerrostalotyyliä, vaan ihan nättejä puuhuviloita ja viime vuosisadan alun kivitaloja...jos vain olisivat olleet vähän paremmassa kuosissa. Liepajan heyday onkin kuulemma ollut joskus 1900-luvun alussa, jolloin se on ollut vireä kulttuuri- ja huvittelukaupunki.



Monissa taloissa oli myytävänä tai vuokrattavana -kyltti, joten pienestä pintaremontista tykkäävät: this is your chance.

Joitakin taloja oli korjattukin.

Turisteilu-iltapäivänäni eniten elämää taisi löytyä paikalliselta torilta ja kauppahallista.