No nyt se sitten tuli tuo talvi, kun olin jo luopunut toivosta ja siirtynyt kevään odotukseen! Lomaviikolla sai nauttia sydämensä kyllyydestä kauan kaivatuista harrastuksista: hiihtämisestä ja pilkkimisestä. Ja kuten yleensä tuppaa käymään, niin tälläkin reissulla onnistuin järjestämään itseni hankalaan tilanteeseen. Kotimatkalla nimittäin olevinani käännyin Lappeenrannasta Vaalimaalle johtavalle tielle. Paino sanalla olevinani. Kolmenkymmenen kilometrin päässä tie muuttui päällystämättömäksi metsäautotieksi, jolloin tajusin, että tämä ei nyt kyllä ollut oikea tie. Karttaa ei tietenkään ollut mukana. Hetken mietin kääntyäkö takaisin, mutta ajattelin sitten, että kaipa tämäkin tie nyt johonkin vie ja köröttelin metsän siimeksessä reilut kymmenen kilometriä, kunnes tulin sille tielle, jolle alun perinkin olin menossa. Jossain kohtaa tuli vastaan kaksi miestä, jotka katsoivat ihmettelevän näköisinä, että mihinköhän tuo on menossa. Itse ihmettelin aivan samaa. Ihmettelin myös, mihin ne miehet olivat menossa siellä korvessa. Ehkä aikoivat loikata Venäjälle.
Varoitus! Ostin viime viikolla ompelukoneen, joten tulevaisuudessa saanette tutustua blogissa aikaansaannoksiini käsitöiden saralla.
5 kommenttia:
"Ostin viime viikolla ompelukoneen, joten tulevaisuudessa saanette tutustua blogissa aikaansaannoksiini käsitöiden saralla."
Jihuu! That's my cup of tea!
Jei, minäkin olen ollut ompelukoneen äärellä! Sangen rentouttavaa puuhaa (siitä huolimatta, että lopputulos on yleensä jotain ihan muuta kuin alunperin piti). Älä nyt silti julkaise kuvia mistään henkeäsalpaavan upeista töistä, tai mä masennun ja tulen kateelliseksi ;)
Tuula, ei pelkoa henkeäsalpaavan upeista töistä :) Aiemmista ompelukokemuksistani on sen verran aikaa, että mihinkään kovin kunnianhimoisiin hankkeisiin tuskin ryhdyn.
Hey!
Nasta homma. Epäilinkin, että pikkukaupungissa ehtii tehdä vähän muutakin kuin käydä töissä ja körötellä julkisissa.
Minulla on hieno ompelukone 60-luvulta. Nimi on EVA. Ja kehuakseni vielä lisää niin kaikki osat ovat metallia.
Sillä olen ommellut lähinnä verhojen päärmeitä, mutta edellisella koneellani (kutsumanimi Ceaucescu, joku puolalainen) ompelin pojan vauvavaatteita Coccolassa, (huom.pikkukaupungissa)
Anonyymi lean-bean kirjoittaa:
Onneksi silloin paluumatkallasi oli hyvä keli ajella. Olisi ollut keljua ajaa tuossa jätti-isossa lumimyräkässä. Auto olisi ollut kuin liikkuva lumipallo, ja sitäkös miehet olisivat vielä enemmän ihmetelleet. Ja kyllä ne miehetkin olisivat näyttäneet ihan lumiukoilta. heh.
Lähetä kommentti