Jouluterveiset

"En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan"
Hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta!



Suuntaan lähipäivinä joulun viettoon karjalan laulumaille. Koska atk-aika ei ole vielä yltänyt sikäläiseen olinpaikkaani, niin uusia blogipäivityksiä on luvassa seuraavan kerran ensi vuoden puolella. Joten... so long my friends!

Elämänmuutoksia

Päivittäinen toimintasäteeni Kotkassa laajeni tänään kertaheitolla usealla kilometrillä. Työpaikka nimittäin muutti Mussaloon suomeksi sanottuna keskelle-ei-paljon-mitään. Noh, vettä on joka puolella ja omakotitaloja, k-kauppakin jonkun matkan päässä. Vähän korpeaa, kun ennen oli töihin kymmenen minuutin kävelymatka ja kaikki palvelut äärellään, mutta eiköhän tähänkin totuta. Kotoa tänne on noin viisi kilometriä. En ole oikein päässyt vielä itseni kanssa yhteisymmärrykseen, miten meinaan kulkea työmatkat, mutta ehkä ensin kokeilen julkista liikennettä. Kunhan saan hankituksi uuden polkupyörän, niin paremmilla keleillä voisi myös pyöräillä. Tarpeen mukaan pitää sitten autoilla, kun täältä ei lähdetä työ- tai muille asioille noin vain.

Voi tätä onnea...

... kun saatiin Kotkaan Sedu Koskisen Onnela. Aiemmin Kotkan yökerhoelämä on ollut lähinnä hotelli Seurahuoneen ravintolamaailman varassa, mutta marraskuussa tänne avattiin siis Onnela.
Koska kyseinen viihdekeskus sijaitsee työpaikkani alakerrassa ja jouduimme kärsimään remontointimetelistä koko syksyn ajan, Sedu ystävällisesti antoi ilmaisia sisäänpääsy- ja juomalippuja. Näin ollen tarjosin itselleni ja kaverilleni viime lauantaina illan tuossa onnen tähtitaivaassa. Ja hauskaa oli! Täytyy sanoa, että tyyli on astetta vapaampi kuin Helsingin vastaavissa paikoissa. Lauloin elämäni ensimmäistä kertaa karaokea :) (Jos joku nyt ihmettelee, miten kerkesin samana iltana käydä kirkossakin, niin kaverini esiintyi yhdessä konsertissa, joten otettiin sieltä vauhtia)

Voin myös kertoa, että työpaikan pikkujoulureissuni kesti sunnuntai iltapäivästä klo 14 aina viime yönä kello puoli kahteen (tiistai-päivää). Asia selittyy ehkä sillä, että tässä ajassa ehdin matkustaa Kotkasta Maarianhaminaan ja takaisin.

My favourite places

Suosikkipaikakseni Kotkassa näyttää muodostuneen hieman yllättäen Kotkan kirkko, mikäli suosituimmuutta mitataan käyntien lukumäärällä, ja jos työpaikkaa ja kotia ei lasketa mukaan. Kirkossa käyntini yleisyys ei kuitenkaan johdu hengellisestä heräämisestä, vaan siitä, että kuoro on harjoitellut sangen paljon kirkossa ja tänäänkin taas suuntaan kirkkoon kuoroharrastuksen merkeissä, nimittäin esiintymään Lucia-vesperissä. Lisäksi olen viime aikoina käynyt muutenkin muutamassa kirkossa pidetyssä konsertissa. Joten tuntuu aika vahvasti siltä, että olen viimeisen parin kuukauden parin aikana viettänyt kirkossa enemmän aikaa kuin milloinkaan elämässäni vastaavalla ajanjaksolla. Eikä tässä vielä kaikki, Kotkan kirkon lisäksi olen käynyt kerran myös Kymin kirkossa ja tiettävästi olen siellä jälleen ensi lauantai-iltana.

Huolestuneita lohduttanee tieto, että näillä näkymin saan kierteen katkaistuksi viimeistään vuodenvaihteen jälkeen.

Koskinen

Lainasin kirjastosta Kerkko Koskisen Agatha-levyn (big band & rumpettimusiikkia) ja sehän svengaa kuin hirvi! Suosittelen.

Ei muuten ollenkaan huonompi sanonta tuo "svengaa kuin hirvi". Katsokaapa vain, kuinka rytmikkäästi hirven takapää (hätätilassa näin joulun aikaan myös poro käy) keinahtelee, kun se jolkottelee menemään.

Kurjuuden kurjuus...

..minkälaisia säitä on pidellyt viime aikoina. En muista edes, milloin olisin viimeksi käynyt ulkoilemassa. Joko ei ole ollut aikaa tai sitten on ollut niin ikävä keli = sataa mitä tahansa lumen ja veden väliltä. Urheiluharrastukset ylipäätään on aika vähissä, kun uimassa ei voi nyt käydä kun sattui tuo aiemmin mainittu palovammautuminen, ja pilateskin jäi jo joulutauolle. En kyllä tykkää tuosta pilateksesta muutenkaan, mutta sitkeästi olen käynyt siellä kuitenkin. Aina siinä on sellaisia liikkeitä, että pitää olla jossain hankalassa asennossa paikallaan pitemmän aikaa ja tuntuu tosi pahalle. En osaa yhtään nauttia semmoisesta.

Kirjakuulumiset

Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut Juha Itkosen Kohti (oli tosi hyvä). Eilen luin loppuun Antti Tuurin Kylmien kyytimies. Antti Tuuri -faniutenihan alkoi jo monta vuotta sitten, kun olin Kööpenhaminassa opiskelijavaihdossa. Kööpenhaminan kaupunginkirjastossa suomen kielen osastolla oli tarjolla kattava Antti Tuuri -kokoelma, niin eihän siinä muu auttanut kuin ruveta lukemaan. Tällaista Itä-Suomen kasvattia huvittaa suunnattomasti Pohjanmaan meno ja muutenkin Tuurin lakoninen tyyli on hyvin omanlaisensa. Koska kyseisellä kirjailijalla tuotantoa riittää, niin en enää millään voi muistaa, olenko varmasti lukenut kaiken. Eniten olen kuitenkin tykännyt Hakalan perheen vaiheista kertovasta sarjasta. Kylmien kyytimies oli tavallaan aika karmeaa luettavaa - kirjan päähenkilöhän joutuu Kansalaissotaan kuljettamaan taisteluissa menehtyneitä ruumiita. Hyvä kirja kuitenkin oli myös se.

Nyt luen Norman Mailerin Adolfin linnaa. Siinä pohditaan, oliko Adolf Hitler paha jo lapsena. Sekin vaikuttaa hyvälle, vaikka hämmentävää kun ei tiedä, miten paljon tarinasta perustuu ihan tosiasioihin ja mikä on kirjailijan keksintöä. Näkökulma on kuitenkin ihan hauska: kirjassa esiintyy välillä kertojaäänenä paholaisen kätyri, jolle on annettu tehtäväksi pikku-Adolfin "käännyttäminen". Kirjasta tulee mieleen elokuva Perikato, jossa on kuvattu Hitlerin viimeisiä päiviä Berliinin bunkkerissa. On helppoa ajatella Hitlerin kaltaisista ihmisistä, että he ovat läpeensä pahoja eivätkä oikeastaan ihmisiä ollenkaan, mutta eihän se todellisuudessa ihan niin mustavalkoista ole.

Hyvät ja huonot hetket

On toistaiseksi ollut aika tapahtumarikas viikonloppu. Perjantaina lähdin töiden jälkeen Helsinkiin juhliin ja tapaamaan kavereita. Oli hauskaa ja oikein mukava nähdä joitakin ihmisiä pitkästä aikaa ja joitakin vähän vähemmän pitkästä aikaa. Eilen sitten tulin takaisin Kotkaan kohtalaisen väsyneenä, mutta onnellisena.

Noh, tänä aamuna nousin uusin voimin uuteen päivään ja kuinkas kävikään. Heti ensimmäiseksi kaadoin kiehuvat teevedet reisille. Unenrippeet katosi silmistä siinä vaiheessa aika ripeästi. Noin tunnin kylmähoidon ja tuskaisten hetkien jälkeen tilanne ei näyttänyt edelleenkään kovin iloiselta, toisessa jalassa koko etu- ja sivureisi punaisena + noin kahden kämmenen kokoisella alueella rakkuloita. Toisen jalan osalta alkoi näyttää vähän paremmalta. Soitin sitten sairaanhoidon päivystykseen ja sieltä neuvottiin, että apteekista pitäisi käydä hakemassa apua. Lähdin yhdentoista maissa apteekkireissulle, kun se sairaanhoitaja sanoi, että apteekki aukeaisi kymmeneltä. Bonuksena tilanteeseen Kotkassa on vielä ulkoiluharrastusten kannalta melkoisen ikävä ilma...märkää lunta tupruttaa taivaan täydeltä ja tuulee. Ja eihän se apteekki auennutkaan kymmeneltä vaan klo 12, joten tulin sitten pitelemään ilmoja työpaikalle ja kirjoittamaan blogiin...Ei mene siis hukkaan tämäkään aika elämässä :)

Johtopäätökset: aina sattuu ja tapahtuu.