Kesäisellä iltakävelyllä Kotkansaarella

Kohta se avautuu! Nimittäin merimuseo, tai siis merikeskus Vellamo.


Pohdittavaa harmaille aivosoluille: mikä tämä on?
(magneettimiinanraivain)
Pohdittavaa harmaille aivosoluille: ja mitenköhän se toimii?


Kotkan kattojen yllä


Tämä Olavi Lanun Makaava pajutyttö on suosikkipatsaani Kotkan veistospuistossa eli Lehmusbulevaardilla. Olisi pitänyt ehkä ottaa vielä lähempää kuva, että näkyisi paremmin tuo pajusta muotoiltu pinta. Mutta tulkee itse katsomaan :)

Ensimmäinen kirjontatyö

Ensimmäinen yritelmäni kirjonnan saralla on valmis. Ei ollut niin yksinkertaista kuin olin ajatellut (miten kuviomalli jäljennetään kankaalle, minkäpituisia pistoja pitää tehdä, miten kireällä langan pitää olla, missä järjestyksessä pistot tehdään, mitä langanpäille tehdään, ym ym). Nyt pitäisi äheltää vielä toiseen tuoliin samanlainen. Ihan hauskaa ja palkitsevaa puuhaa kuitenkin.

Oi suuri ja mahtava...

Kuva kertonee, missä päin maailmaa tuli viime viikolla matkailtua. Nämä ihanat maisemat avautuivat silmieni eteen hotellihuoneen ikkunasta.

Suurin osa ajasta meni työn merkeissä, mutta yhtenä iltana ehdin käydä vähän katselemassa
kaupunkiakin.


Vikuri polle


Kirkko veren päällä


Toinenkin suurkaupungin vilinässä väsynyt

Suunnittelin vähän sellaista linjanvetoa tulevaisuuden varalle, että mikäli matkakohde on itseni päätettävissä, niin jätän täst'edes suosiolla kaikki suurkaupungit väliin. Onhan tuolla Pietarissakin varmasti vaikka mitä katselemista ja tekemistä, mutta olin jo muutaman tunnin kävelyn jälkeen ihan kypsä koko kaupunkiin.

Senkin opin, että tietä ylittäessä kannattaa katsoa ensin oikealle ja vasemmalle, sitten vielä oikealle. Sen jälkeen taakse ja eteen ja vielä kerran sivuille. Sitten voi yrittää ylitystä, mikäli tilanne sen sallii. Näin nimittäin hotellin lähellä, kun keskellä autotietä makasi kuollut mies, joka oli mitä ilmeisimmin jäänyt auton alle. Tilanne ei näyttänyt juurikaan kiinnostavan ketään. Poliisit rupattelivat keskenään vähän matkan päässä kaikessa rauhassa. Vaikka toisaalta mitäpä siinä enää hötkyilemään, kun henki oli jo mennyt.

Sitä en lakkaa koskaan ihmettelemästä tuolla naapurimaassa, että miten naiset voivat elää elämäänsä piikkikorkojen ja minihameen varassa. Mitä jos vaikka tippuu jotain maahan? Sen akrobatianäytöksen haluaisin kyllä joskus nähdä. Tai ehkä sitten on vain odoteltava, että joku herrasmies tulee auttamaan neitoa pulassa.

Reissu-cotca

Tällä viikolla joka toinen päivä Helsingissä, ensi viikolla työmatkalla ihan ulkomailla, sitten painaakin jo mittumaari päälle... blogirintamalla siis edelleenkin hiljaiseloa odotettavissa, mikä täten tiedoksi annettakoon.

Strömfors

Takana on rentouttava viikonloppu (heh) luonani kylässä olleiden isän ja äidin seurassa. Tänä aamuna sain käydä tiukan taiston itseni kanssa sängystä ylösnousemisessa. Tosin väsyneisyydestä ei voi ehkä syyttää pelkästään vanhempia, vaan myös viime viikolla iskenyttä flunssaa.

Enovei, sunnuntaina käytiin ihmettelemässä Ruotsinpyhtäällä Strömforsin ruukkia. Ihan idyllinen paikka, vaikkakin jotenkin homssuinen.


Ostin, tai itse asiassa sain syntymäpäivälahjaförskottina, sieltä kaulakorun, mistä tässä kuva lean-beanille, kun asiasta eilen puhelimessa pitkällisesti keskusteltiin. Ja muille mahdollisesti kiinnostuneille tietysti myös :)

Kokonaisvaltaisia elämyksiä

Palasin viime perjantain Helsingin retkeltä mukanani (kiitoksia vielä hyvästä konsertista & seurasta asianosaisille) mm. seuraavia ostoksia:



Kun saippua oli samassa kassissa kirjan kanssa, niin nyt kirjakin tuoksuu vienosti tervalle, mikä sopii Inhan hienoihin kuviin täydellisesti.



Olen ihan höpelönä tällaisiin vanhoihin valokuviin. Vaikka historiasta on mukava lukea, niin vielä mukavampaa on nähdä se omin silmin.