Unelmien kaupunkiloma

...Hampurissa ja Berliinissä:

Ensiksi neljä päivää Hampurissa hamburgerin ja ässän vieraana.

Heillä ei ole paljoakaan huonekaluja, mutta mitäpä siitä, kun on pokeripöytä. Pokeripöydän ääreen minut onnistuttiin saamaan kerran.

Port of Hamburg by night.

Port of Hamburg by day.

U-Boot experience: Loputtoman pitkä kävelymatka jättimäisen rakennusalueen keskellä hyytävässä tuulessa. Epätoivoisia hetkiä. Toivo jo menetetty, kun melkein käveltiin tämän merkittävän turistinähtävyyden (=venäläinen sukellusvene) ja siellä kylmissään vartovan ässän ohi. Paikka löytyi lopulta lautapinojen ja varastorakennusten keskeltä.

Paikallista kaupunkikuvaa.

Berliini:

Berliiniläisiä eläimiä.

Iltaa vietettiin assalla (arabialainen riisivanukas pistaasipähkinöillä, nam). Cotca myös kuvassa :)

Ja Berlin by night. (ei ollut ihmisen paikkoja nuo kulmakunnat)

Muuta tapahtunutta:
Harmillinen jalan mystinen kipeytyminen lomaviikon puolessa välissä. Hieman haittasi menoa, mutta toisaalta johti mielenkiintoisiin ajankäyttöratkaisuihin. Yhtenä iltana seurattiin televisiosta dokumenttia jauhelihan laadunvalvonnasta. Toisena iltana ajettiin pimeässä Berliinissä maanpäällistä metrolinjaa ympäri. Vaikea sanoa, kumpi oli sykähdyttävämpi elämys.

Ajankäyttö oli muutenkin hankala rasti, varsinkin Berliinissä. Kulutimme mm. useamman tunnin kylpylämatkaan, jossa saunominen maksoi 19 euroa ja uima-allastoiminta oli lopetettu kolme vuotta sitten. Lisäksi kolme tuntia vierähti turkkilaisten valtakunnassa Karl-Marx Strassella, kun oikeasti tarkoitus oli olla Karl-Marx Alleella persoonallisissa pikkuputiikeissa ja trendikahviloissa. Ja huolimatta vielä kahdesta myöhemmästä yrityksestä emme ikinä saavuttaneet tätä kohdetta. Mutta sellaista sattuu, kun reissussa ollaan.

Lopuksi lyhyt saksan kielen oppitunti.
Fraasi, jota et tarvitse saksalaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa:
das war sehr lecker (se oli oikein maukasta)
Fraasi, joka luultavasti on tarpeellinen saksalaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa:
was ist in diesem gericht (mitä tämä annos sisältää)

Cotca international

Saksan lomasta tulee blogiin matkaraporttia myohemmin. Nyt olen jo ehtinyt Riikan lentokentalle odottamaan jatkolentoa Liepajaan. (tyoasioilla liikenteessa) Kymmenen pistetta sille, joka tietaa, missa se on tai on jopa kaynyt siella.

Tassa ensikokemukseni Latviasta: hymyileminen ei kuulu asiakaspalvelutehtaviin, salaatista puolet on majoneesia eika ruoka ainakaan nain lentokentalla maistu muutenkaan miltaan... tai ei ainakaan hyvalta. Saa taalla on puolipilvinen. Lentokentta on lentokenttien ankeusasteikossa keskitasoa.

Kerrankin tyopaikka paasee yllattamaan, kun ovat varanneet minulle huoneen design-hotellista.

First we take Hamburg, then we take Berlin

Paljon puhuttu loma on ovella... ja kun kotiin palattuani lähden melkein samaan syssyyn työmatkalle, niin saapi nähdä, milloin ehdin seuraavan kerran päivittämään blogia.

Olen jo yrittänyt päästä Saksan tunnelmaan mm. lukemalla kirjan "Nainen Berliinissä - päiväkirja 20.4.-22.6.1945" (yllätys yllätys, ei ollut mitään iloista luettavaa) ja miettimällä saksalaista kulttuuria. Tässä tulos:
saksalainen ruoka: ei pahemmin nostata vettä kielelle;
saksalainen musiikki: Bach menettelee, Wagner ei, saksalaisesta kevyestä musiikista tulee mieleen vain älyttömät schlagerit ja saksalainen hevi, joka on kyllä vähintäänkin yhtä älyttömän kuuloista;
saksalainen kirjallisuus: ei tule mieleen yhtään saksalaista kirjailijaa, jonka tuotantoa tuntisin halua lukea;
saksalainen kuvataide yms.: en edes keksi yhtään saksalaisen taiteilijan nimeä (noh, tämä ei ole vahvuusalueeni muutenkaan)

Mutta onneksi on nyt oiva tilaisuus korjata näitä tietoja ja käsityksiäni Saksan maasta :) Oikeasti uskon kyllä, että tulee hauska viikko!

Avara luonto

Viikonloppuna kävelylenkin lomassa kiikaroin pikkulintuja ruokintapaikalla. Yhtäkkiä sain melkein hjärteslagin, kun linssiin ilmestyi pelottavan suuri karvaturrin pötkäle. Apua, mikä hirviö tuo on! (orava)

Lisäksi yritin, taas kerran, bongata paikallista kuuluisuutta eli Kotkan Sapokan sinisorsaparvessa elävää morsiosorsaa. En tiedä, olenko jotenkin morsiosorsasokea, kun en ikinä kuitenkaan näe sitä, vaikka esimerkiksi Tiira-lintuhavaintojen mukaan sen pitäisi edelleen olla siellä... Kismittää.