COTCAN KUULUMISET

Katso ylös tuo on meteoriitti

2008-11-26T15:21:00.004+02:00

Kuten huomata saattaa, blogissa on ollut hyvin hiljaista viime aikoina. Tässä on nyt ollut elämässä niin paljon muuta touhua ja tohinaa, että ei ole yksinkertaisesti riittänyt energiaa kirjoitella tänne.

Vaikka onkin mukava ollut pitää tätä kautta yhteyttä muualla asuviin kavereihin ja muutenkin tehdä näitä blogikirjoituksia, niin tämä hiljaiselo taitaa siltikin jatkua ainakin toistaiseksi. Katsotaan ensi vuoden puolella, jos inspiraatio ja into palaisi! Hyvää joulun odotusta! toivoopi cotca.

Poliittinen puheenvuoro

2008-10-25T11:44:00.003+03:00

Kuntavaalit! Huomenna!

Ei ollut ihan helppoa päättää, ketä äänestäisi, kun ei tunne paikallista politiikan skeneä laisinkaan. Paljoa eivät myöskään auttaneet postiluukusta tipahdelleet mainokset ja lippulaput, joissa ei ainakaan ollut mitään epäselvyyttä siitä, mikä on Kotkansaaren potentiaalisin kohderyhmä. Jos vanhukset intoutuvat äänestämään ahkerasti, niin heillä selvästikin koittaa todelliset kissanpäivät Kotkassa. Jos näitä vaalipuheita on siis uskominen. Eikä siinä mitään, mielelläni suon niin vanhuksille kuin kaikille muillekin ihmisille kaikkea hyvää, mutta ehkä vanhusten asiat nyt ei kuitenkaan ole oma vaaliteemani nro 1. Mutta löytyi se sopiva ehdokas sitten kuitenkin. Sopivan nuori ja sopivan freesi :)

Lopetan poliittisen puheenvuoroni tähän. Lopuksi vielä todiste siitä, että kotkalaiset osaavat tehdä muutakin kuin valittaa. Nimittäin eilen kauppareissulla pikkutyttö antoi minulle tunnustuksen: "rouva teillä on hieno takki". Lapsissa on selvästikin tulevaisuus.

Nero ja askartelumestari samassa paketissa

2008-10-21T16:32:00.006+03:00

Minulla kun on tämä lukuharrastus ja koskapa harvoin tulee mitään kirjaa luettua samalta seisomalta alusta loppuun, niin tarvitaan siis kirjanmerkkejä. Kirjanmerkkeinä olen tähän asti käyttänyt epämääräisiä lippulappuja, mutta jokin aika sitten sain varsinaisen neronleimauksen: ei ole varmaan kovin vaikeaa tehdä itse kirjanmerkkejä. No ei niin! Kyllä nyt kelpaa lueskella.

...jolle ei koskaan tapahdu mitään

2008-10-17T13:50:00.004+03:00

Vallalla olevasta blogianemiastani saa syyttää lähinnä työelämää, joka tuntuu imevän juuri nyt kaikki mehut.... tylsää, mutta toivottavasti ei ikuista. Ei ole myöskään tullut pitkilleen kirjoitettua mitään Kotkaan liittyvää, josta on ehkä tehtävä se johtopäätös, että olen jo niin paatunut "kotkalainen", että minua ei enää hetkauta mikään. Tai sitten tämäkin johtuu tuosta ensimmäisestä seikasta. Tai sitten kaikki johtuu siitä, että minulle ei yksinkertaisesti tapahdu paljon mitään.

Mutta nyt on taas onneksi viikonloppu käsillä. Tänään olisi tarkoitus mennä katsomaan "Kolahtaako" elokuvatapahtuman puitteissa elokuvaa "There will be blood". Tosin toivon hartaasti, että siinä ei kuitenkaan kovin paljon ole sitä verta, kun olen vähän yliherkkä semmoiselle. Jotakin kertonee se, että olen nähnyt painajaisunia jopa Batman-elokuvan jälkeen. Oli niin pelottava ja väkivaltainen.

Lisäksi käsillä on Egotripin uusi levy ja sitä kuunnellessahan ei voi olla huonolla tuulella. Tässä viikonlopun kunniaksi kappaleesta "valssi":

on kaunis lauantai-ilta
hän tanssii ja musiikki soi
on arki kaukaista unta
otan irti minkä voin

hetkeksi herää tunne
tapahtua voi mitä vaan
mutta harvemmin kuitenkaan
planeetat suistuvat radoiltaan

minä tunnen tämän paikan
tiedän tarkalleen
mitä tapahtuu seuraavaksi ja sen jälkeen

herään, on aamu
kaikki on ennallaan
ja viikko se vierähtää hitaasti

Les feuilles mortes

2008-10-13T13:56:00.016+03:00

Viime viikonloppuna olin kotopuolessa päin, kun käytiin isä-cotcan kanssa lauantaina autokaupoilla Savonrannassa (cotcalla on siis "uusi" menopeli) ja sunnuntaina mökillä.

Mökkimme lähellä on autiotalo ja sehän on varsin kiehtovaa. Joidenkin ihmisten elämä on tapahtunut täällä...

Luck be a lady

2008-10-06T16:45:00.006+03:00

Luin tässä äskettäin Outi Nyytäjän mainion pikkukirjan "Maailman laidalla - kertomuksia Bretagnesta". Lohdullista huomata, että on vielä naisia, joilla on julkisuudessa muutakin sanottavaa kuin kertoa miessuhteidensa viimeisimmät käänteet tai parhaimmat kauneudenhoitovinkkinsä.

Nyytäjän innoittamana ja muutenkin olen nimittäin viime aikoina pohdiskellut tätä nykyajan menoa ja naiskuvaa eritoten. Viime lauantain Hesarin kuukausiliitteessä oli myös mainio pikkujuttu rohkeudesta: "Kun ihminen ennen munasi itsensä, se oli kaikkien - myös asianosaisen itsensä - mielestä kiusallista. Julkinen munaaminen ei enää edes onnistu, koska kaikki käy ja asianomainen kehuu rohkeilla tempauksillaan julkisuudessa...Naisille tarjotaan rohkeuden malliksi enimmäkseen tyyppiä, joka on joko suulas, tyrkky, kaunis tai alaston". Ja jo em. Outi Nyytäjä kirjoitti jokin aika sitten myös em. Hesarin kolumnissa, että "Hurjinta on kuitenkin se, että BB (ja Idols) toimii jo ponnahduslautana poliitikon uralle...Miltä näyttää seuraava eduskunta, kun siellä missien ja televisiojuontajien lisäksi painelevat nappia ne, joitten herkimpiä ruumiinosia, muhinoita ja kännejä olemme saaneet ihailla BB:ssä?" Niinpä. Mitä tapahtui sivistykselle.

Ja voisiko se todella olla mahdollista, kun Nyytäjä kirjoittaa tuossa kirjassa ranskalaisten naisten oletetusta eleganttiudesta, että "Onko ranskalainen nainen siis elegantti? On, totta kai! Hän on omasta mielestään kaunis tai ainakin erittäin hyvännäköinen, oli hänen ikänsä, kokonsa ja kauneutensa mikä tahansa. Hän ei ole tässä asiassa omahyväinen, hän pitää itsestään. Missään maassa en ole tavannut niin paljon rumia kaunottaria kuin Ranskassa."

Karjalasta kajahtaa

2008-09-29T15:30:00.005+03:00

Viime viikolla meinasi mennä ruuat väärään kurkkuun, kun luonastauolla luin Kymen sanomia ja ruokapalstalla tarjoiltiin karjalanpaistia pastan kanssa. Pitkän linjan pohjoiskarjalaisena olin syvästi järkyttynyt. Eihän karjalanpaistia voi syödä pastan kanssa. Kummasti alkoi kuitenkin tekemään mieli kyseistä ruokaa, joten sunnuntaina cotcan keittiössä oli uuni lämpimänä. Ja paisti syötiin tietenkin perunoiden kera. Hyvää oli. 10 pisteen vinkki: karjalanpaistilihat maistuvat erittäin maukkailta myös kylminä leivän päällä (sanomattakin selvää, että nyt tarkoitan ruisleipää enkä mitään etelänpellejen vehnähöttöä). :)

Viikonloppuna sain myös valmiiksi tämän neulomani villatakin. Ehkä kaulus olisi voinut olla vähän pienempi, mutta katsoo nyt, jaksaako ruveta korjaamaan vai meneekö noin.

Movie star

2008-09-25T15:18:00.002+03:00

Loistava keksintö se, kun dvd-levyillä on joskus elokuvasta myös sellainen "ohjaajan kommentti" versio, jossa se ohjaaja siis pölöttää elokuvan päälle. Tätä kautta olen saanut oppia hyvin monenlaisia asioita elokuvista ja elokuvan teosta, joita ei olisi muuten tullut edes ajatelleeksi. Alati hämmästyttävää on myös se, miten viimeisen päälle harkittuja kaikki yksityiskohdat voivat olla tyyliin "kohtauksessa päähenkilön taustalla on käytetty suuri kuvioista tapettia tarkoituksena korostaa päähenkilön pienuutta". Elokuva alkaakin näyttää ihan erilaiselta kommenttiversion katsomisen jälkeen. Hyvin mielenkiintoista.

Viime aikoina olenkin nähnyt joitakin hyviä elokuvia, joita tässä nyt teille suosittelen. Mm. "Perhonen lasikuvussa" kuvasi hyvin elävästi sitä, miltä mahtaa tuntua, kun aivot pelaa, mutta kehollaan ei pysty tekemään muuta kuin liikuttamaan toista silmää. "Erämaan armoille" oli myös hyvä elokuva. Tosin kyllä ärsytti siinä lopussa, kun elokuvan päähenkilö pyrki erämaan armoilta takaisin ihmisten ilmoille ja kun vastaan tuli ylitse pääsemättömän vuolaana virtaava joki, niin etsikö hän esimerkiksi yläjuoksulta toista ylityspaikkaa tai kokonaan toista reittiä? Ei, hän meni murjottamaan takaisin leiripaikkaansa kohtalokkain seurauksin. Omituista avuttomuutta, sanoo cotca.

"Tummien perhosten koti" ei myöskään ollut huono, vaikkakin vähän ahdistava. Kirjan olen lukenut joskus kauan sitten ja muistaakseni pidin sitä silloin hyvänä. Pitäisi varmaan lukea uudestaan.

Köh köh

2008-09-18T10:55:00.009+03:00

Olen viettänyt viime päivät flunssan kourissa lähinnä sängyn pohjalla. Siitä oli se hyöty, että vihdoin sain pitkällisen entraamisen jälkeen päätetyksi, että ilmoittaudun suorittamaan ympäristötieteen aineopintoja. Tätä päätöstä tulen varmaankin vielä kiroamaan, mutta toivottavasti en katumaan.

Lisäksi kun sairaana ei pysty mihinkään järjelliseen toimintaan, on aikaa pohtia elämän suuria kysymyksiä.

1) Miten voidetta saa purkista, kun purkin kyljessä lukee käyttöohjeena "sulje korkki huolellisesti ennen käyttöä".
2) Miksi tekee mieli suklaata, vaikka mikään ei maistu miltään.
3) Suklaan käärepaperissa luki "saattaa sisältää pieniä määriä pähkinää ja munan". Säästän teidät kaikilta niiltä huonoilta vitseiltä, mitä räkäpäissäni keksin tästä.

Oli myös aikaa katsoa televisiota päivällä ja sieltähän tuli uusintana vanha nuoruusvuosieni suosikki "Villi Pohjola". Hieman pelonsekaisin tuntein suhtauduin asiaan, kun usein vanhat favoriitit pitemmän ajan päästä nähtynä/kuultuna, luettuna aiheuttavat ainoastaan kauniiden muistojen tuhoutumisen tuskallisella tavalla, mutta onneksi nyt ei käynyt niin. Pitää ehkä täst'edes ruveta tallentamaan nuo uusinnat :)

Ennen Mannerheimintietä ajoi viitonen

2008-09-08T15:29:00.006+03:00

Viime viikonloppua vietin vaihteeksi Helsingissä kyläilemässä & lauluharjoituksissa. Perjantai-iltana käytiin katsomassa ilotulitusta. Oli paljon ihmisiä siellä. Ajettiin uusi ratikkalinja 9 päästä päähän. Ohjelmaan kuului myös sunnuntaina käynti kirpputorilla (oli paljon ihmisiä sielläkin) ja kävely Punavuoren ympäristössä mm. ikkunaostoksilla. Se oli hauskaa ja tuli kaiken lisäksi hyvin halvaksi.

Käytiin myös entisillä kotikulmillani, missä maisemat olivat vallan muuttuneet. Silloin kun vielä asuin tuolla päin, eli viimeksi vuonna 2005, tästä kohdin otetussa kuvassa olisi näkynyt silloinen kotitaloni. Mutta eipä näy enää. Nyt sen edessä on ah niin äveriäs, mutta tylsä ja ruma Eiranranta.

Forever young

2008-09-04T09:53:00.003+03:00

Sunnuntaina yritys lähteä pyöräilemään. Tulos: juuri kun on pääsemässä vauhtiin, alkaa satamaan vettä.

Tiistaina yritys lähteä pyörällä kotiin töistä. Tulos: vettä sataa, pitää pummia autokyyti työkaverilta.

Keskiviikkona yritys lähteä sauvakävelylle. Tulos: juuri kun on pääsemässä vauhtiin, alkaa satamaan vettä.

Sitten televisiouutisissa uutisankkuri vielä sanoo, että nyt Anne Brogstöm ennustaa epävakaata säätä tulevalle viikolle. Mielestäni tuon toteamiseen nyt ei kummoisia ennustajan lahjoja eikä edes yliopistokoulutusta tarvita tässä tilanteessa.

Lievän sääketutuksen lisäksi tällä viikolla tapahtunut myös jotain lohdullista: menin verestämään lukioaikaisia ranskankielen taitojani ranskan kurssille ja opettaja kävi arvuuttelemaan, mitä oppikirjaa olen käyttänyt lukiossa, niin sitten kun oikea osui kohdalle (aktiivisestihan en enää mitenkään voi tällaista tietoa muistaa) opettaja totesi, että ai, siitä onkin jo niin kauan, kun olen ollut lukiossa! Otin sen kohteliaisuutena tässä tilanteessa.

Viikonloppuretki

2008-08-26T09:23:00.005+03:00

Kun lauantaina aurinko paistoi eikä sunnuntainkaan keli näyttänyt ennustusten valossa kovin pahalta, pakkasin repun ja lähdin yhden yön telttaretkelle. Innoituksena tähän ratkaisuun oli suht äskettäin hankkimani teltta, jota halusin päästä kokeilemaan. (Toimi niin kuin pitikin)

Kohteena oli viime syksyltä tutun Salpapolun maisemat, mutta nyt kävelin vain noin kahdeksan kilometriä Muhikkoon joen rantaan yöpymispaikalle ja seuraavana päivänä jota kuinkin samaa reittiä takaisin. Oli rauhallista. Illalla tuuditteli uneen isokuovi, aamulla herätti palokärki. Sunnuntaina poimin kanttarelleja, mmm.

Hämähämähäkki kiipes langalle

Tämä taimi ei näytä ihan normaalille

Aamu joella

Minulla on hyvin pieni pää

Dear Friday

2008-08-22T15:08:00.003+03:00

Cotcalla on nyt hieman inspiraatio- ynnä motivaatiovaikeuksia tähän blogin pitoon, mutta katsotaan mihin päin tilanne kääntyy...

Loman jälkeen tapahtunutta:

2 visiittiä Haminaan. Toisella kerralla itse esiintymässä konsertissa ja toisella kerralla kuuntelemassa toisten konserttia. Hamina on kyllä ihmeellinen paikka. Aina katson kartasta, mihin olen menossa ja silti päädyn pyörimään siellä ympäriinsä enemmän tai vähemmän eksyksissä.
Elokuvissa käyty katsomassa "Mamma Mia". Alku oli ylipirteää kikattelevaa poukkoilua, mutta alkujärkytyksestä toivuttua ihan viihdyttävä elokuva kuitenkin. Ainakaan musiikkia ei voi moittia.
Jääkaapin rikkoutuminen. Jo neljäs päivä menossa ilman jääkaappia. Huokaus. Korjaaja tulee "ehkä" maanantaina. Voi olla, että lähden viikonlopuksi kotoa pakoon ja testaamaan uutta telttaani jonnekin luonnon helmaan. Kun ei vain joka päivä sataisi.

Takaisin arkeen

2008-08-14T10:23:00.005+03:00

Eipä tullut sitten lomalla poutaa... mutta eipä tuo nyt kyllä merkittävästi tahtia haitannut.

Vaellus ja itse asiassa koko reissu meni mukavasti ja maisemat oli hienoja (kuinkas muuten). Ehkä hieman yllättäen en onnistunut saattamaan itseäni tai ketään muutakaan kovin hankaliin tilanteisiin... mitä nyt yksi järvi kierrettiin ns. väärältä puolelta, kun varsinainen polku jotenkin hukkaantui siinä kohtaa.

Muilta osin loma sujui jota kuinkin suunnitelmien mukaan. Mustikkaa, lakkaa ja vaapukkaa tuli poimittua omiin ja vähän toistenkin tarpeisiin. Kala ei ole kuulemma ollut syönnillään koko kesänä, mutta yhden iltapäivän kärvistely sateisella ja tuulisella järvellä sentään palkittiin kahdella hauella (uistimella) ja lukuisilla ahvenilla & särillä (ongella). Tämä kaikki siis tapahtui siellä rakkahilla kotiseuduilla.

Tässäpä ne tärkeimmät. Nyt sitten vaan odotellaan ensi kesän lomaa :)

Kuvien ottaminen on ollut viime aikoina vähän lapsipuolen asemessa, mutta tässä kuitenkin joitakin maisemia Pulmanki - Sevettijärvi -akselilta:

Loma

2008-07-18T15:30:00.000+03:00

Tänään se alkaa!

Lomaohjelmaa:
1) Huomenna suunta kohti Nuorgamia (vaellus Pulmanki-Sevettijärvi)
2) Sen jälkeen kotiseuduille, jossa mökkeilyä, kalastusta, marjojen poimintaa, lean beanin & co:n tapaamista, ehkäpä tulee käytyä Kuopiossakin veljeä katsomassa
3) Ja elokuun puolen välin tietämillä se sitten loppuu. Mutta sitä ei ajatella nyt ei.

Saapi nähdä , tuleeko blogiin tällä aikaa päivityksiä. Hyvää kesän jatkoa siis!

Etana etana näytä sarves, tuleeko lomalla pouta

PS. Tämäkin päivä sitten koitti elämässä: cotca tänään 30-v.

Ihmeiden aika ei totisesti ole vielä ohi

2008-07-18T15:07:00.000+03:00

Aiemmin keväällä raportoin jo kertaalleen kasvimaailman ihmeistä kotonani...tässä jatkoa samaan teemaan:

Mietin jo, mikä syöpä kaktukseen iski, kun siihen ilmestyi ensin harmaa nukkainen pallero, mutta lopulta se oli uskottava: kukkaa se pukkaa maailmaan. Tämä kaktus on ollut minulla jo Joensuussa asuessa eli siis yli kymmenen vuotta on yhteistä taivalta taivallettu. Tänä aikana se on tuottanut jo monta pikkukaktusta, kuten kuvastakin voi päätellä. Ja nyt se sitten rupesi ensimmäisen kerran kukkimaan. Ihmeellistä.

Nollakuulumiset

2008-07-11T14:49:00.004+03:00

Cotcan energia menee tätä nykyä lähinnä tulevan kesäloman odottelemiseen (alkaa viikon päästä), että ei ole blogiinkaan mitään kirjoittamista... Tai kyllähän sitä välillä on tullut jotain muutakin tehtyä, esim. olen katsonut televisiota (monia hyviä sarjoja näin kesällä), lukenut, kohottanut kuntoa (tulevaa vaellusta silmällä pitäen), syönyt ihan kiitettävissä määrin, nukkunut samoin ihan kiitettävissä määrin, ym ym merkittävää. Tässä sitä siis eletään tätä kauan kaivattua mutta niin nopeasti ohi menevää Suomen kesää, ja minä olen nauttinut siitä ilmeisesti lähinnä katselemalla televisiota. Pitäisiköhän ryhdistäytyä, tai jotain.

Kotkalaisia kaupunkimaisemia

2008-07-08T14:30:00.008+03:00

On tämä kaupunki kyllä varsinainen urbaanielämän kehto.

Nämä maisemat ovat Kymijoen rantamilta Kyminlinna - Koivula - Kaukola -akselilta. Maantieteellisesti katsottuna siis melko keskeltä kaupunkia.

Noh, onhan tuolla taivaalla sentään lentänyt lentokone.

Kohta pitää kyllä toteuttaa tässä blogissa "Kotkan rumimmat paikat" -sarja tasapainon vuoksi. Joskus kun televisiosta on tullut esimerkiksi joku uutisjuttu Kotkasta (yleensä asiaan liittyy joku rikos), niin miksiköhän kuvamateriaali on yleensä kuvattu Karhulassa, joka on mielestäni kaupunkimiljöönä ihan ankeuden huippu. Ehkä halutaan sitten korostaa vielä erikseen uutisten ikävää luonnetta.

Ups, nyt taisin loukata syvästi kaikkia omanarvontuntoisia karhulalaisia, mutta aina ei voi olla poliittisesti korrekti :)

Saaristoelämää

2008-07-03T08:43:00.005+03:00

Cotca on viettänyt viime päivät sivistämässä itseään ympäristötieteen kenttäkurssilla Saaristomerellä. Majailimme Seilin saarella, jossa on Turun yliopiston tutkimusasema. Tuo Seilihän on semmoinen paikka, jonne on ennen vanhaan sijoitettu spitaalisia ja mielisairaita, ja ehkä joitakin muitakin "persona non grata" -tyyppisiä tapauksia.

Paljon tuli opittua ja nähtyä kaikenlaista muutakin mielenkiintoista. Näin mm. ensimmäistä kertaa merikotkan, kalasääksen ja tarhakäärmeen. Odottelen myös tänä vuonna kutsua itsenäisyyspäivän juhlille, koskapa saarella majaili samaan aikaan kyseisten pippaloiden emäntä. Hän oli siellä taidetta tekemässä.

Seilin maisemia

Nauvon Berghamnin maisemia

Kaupunkilainen ottaa maalla kuvia lehmistä

Kesäisellä iltakävelyllä Kotkansaarella

2008-06-27T15:06:00.000+03:00

Kohta se avautuu! Nimittäin merimuseo, tai siis merikeskus Vellamo.

Pohdittavaa harmaille aivosoluille: mikä tämä on?
(magneettimiinanraivain)
Pohdittavaa harmaille aivosoluille: ja mitenköhän se toimii?

Kotkan kattojen yllä

Tämä Olavi Lanun Makaava pajutyttö on suosikkipatsaani Kotkan veistospuistossa eli Lehmusbulevaardilla. Olisi pitänyt ehkä ottaa vielä lähempää kuva, että näkyisi paremmin tuo pajusta muotoiltu pinta. Mutta tulkee itse katsomaan :)

Ensimmäinen kirjontatyö

2008-06-25T10:19:00.003+03:00

Ensimmäinen yritelmäni kirjonnan saralla on valmis. Ei ollut niin yksinkertaista kuin olin ajatellut (miten kuviomalli jäljennetään kankaalle, minkäpituisia pistoja pitää tehdä, miten kireällä langan pitää olla, missä järjestyksessä pistot tehdään, mitä langanpäille tehdään, ym ym). Nyt pitäisi äheltää vielä toiseen tuoliin samanlainen. Ihan hauskaa ja palkitsevaa puuhaa kuitenkin.

Oi suuri ja mahtava...

2008-06-23T10:19:00.005+03:00

Kuva kertonee, missä päin maailmaa tuli viime viikolla matkailtua. Nämä ihanat maisemat avautuivat silmieni eteen hotellihuoneen ikkunasta.

Suurin osa ajasta meni työn merkeissä, mutta yhtenä iltana ehdin käydä vähän katselemassa
kaupunkiakin.

Vikuri polle

Kirkko veren päällä

Toinenkin suurkaupungin vilinässä väsynyt

Suunnittelin vähän sellaista linjanvetoa tulevaisuuden varalle, että mikäli matkakohde on itseni päätettävissä, niin jätän täst'edes suosiolla kaikki suurkaupungit väliin. Onhan tuolla Pietarissakin varmasti vaikka mitä katselemista ja tekemistä, mutta olin jo muutaman tunnin kävelyn jälkeen ihan kypsä koko kaupunkiin.

Senkin opin, että tietä ylittäessä kannattaa katsoa ensin oikealle ja vasemmalle, sitten vielä oikealle. Sen jälkeen taakse ja eteen ja vielä kerran sivuille. Sitten voi yrittää ylitystä, mikäli tilanne sen sallii. Näin nimittäin hotellin lähellä, kun keskellä autotietä makasi kuollut mies, joka oli mitä ilmeisimmin jäänyt auton alle. Tilanne ei näyttänyt juurikaan kiinnostavan ketään. Poliisit rupattelivat keskenään vähän matkan päässä kaikessa rauhassa. Vaikka toisaalta mitäpä siinä enää hötkyilemään, kun henki oli jo mennyt.

Sitä en lakkaa koskaan ihmettelemästä tuolla naapurimaassa, että miten naiset voivat elää elämäänsä piikkikorkojen ja minihameen varassa. Mitä jos vaikka tippuu jotain maahan? Sen akrobatianäytöksen haluaisin kyllä joskus nähdä. Tai ehkä sitten on vain odoteltava, että joku herrasmies tulee auttamaan neitoa pulassa.

Reissu-cotca

2008-06-13T10:04:00.002+03:00

Tällä viikolla joka toinen päivä Helsingissä, ensi viikolla työmatkalla ihan ulkomailla, sitten painaakin jo mittumaari päälle... blogirintamalla siis edelleenkin hiljaiseloa odotettavissa, mikä täten tiedoksi annettakoon.

Strömfors

2008-06-09T09:30:00.003+03:00

Takana on rentouttava viikonloppu (heh) luonani kylässä olleiden isän ja äidin seurassa. Tänä aamuna sain käydä tiukan taiston itseni kanssa sängystä ylösnousemisessa. Tosin väsyneisyydestä ei voi ehkä syyttää pelkästään vanhempia, vaan myös viime viikolla iskenyttä flunssaa.

Enovei, sunnuntaina käytiin ihmettelemässä Ruotsinpyhtäällä Strömforsin ruukkia. Ihan idyllinen paikka, vaikkakin jotenkin homssuinen.

Ostin, tai itse asiassa sain syntymäpäivälahjaförskottina, sieltä kaulakorun, mistä tässä kuva lean-beanille, kun asiasta eilen puhelimessa pitkällisesti keskusteltiin. Ja muille mahdollisesti kiinnostuneille tietysti myös :)

Kokonaisvaltaisia elämyksiä

2008-06-03T15:40:00.003+03:00

Palasin viime perjantain Helsingin retkeltä mukanani (kiitoksia vielä hyvästä konsertista & seurasta asianosaisille) mm. seuraavia ostoksia:

Kun saippua oli samassa kassissa kirjan kanssa, niin nyt kirjakin tuoksuu vienosti tervalle, mikä sopii Inhan hienoihin kuviin täydellisesti.

Olen ihan höpelönä tällaisiin vanhoihin valokuviin. Vaikka historiasta on mukava lukea, niin vielä mukavampaa on nähdä se omin silmin.

Vuosipäivä

2008-05-30T15:26:00.000+03:00

Kotkaan muuttamisestani on nyt kulunut vuosi, mitä on vähän vaikea uskoa, kun aika on mennyt niin nopeasti.

Välitilinpäätös: Olen varsin tyytyväinen elämääni enkä haikaile minnekään muualle tällä hetkellä. Jollain tapaa olen jo hyvin kiintynyt näihin seutuihin.

Asioita, jotka voisivat olla vielä paremmin:
1) Paikallisten ystävien määrällä ei voi kehuskella.Vaikka viihdynkin varmaan keskivertoihmistä paremmin myös yksinäni, niin olisi silti mukavaa, jos olisi enemmän kavereita täällä.
2) Olisi myös mukavaa, jos asuisi omassa kodissa. Vaikka nykyinen vuokra-asunto on sinällään ihan hyvä, niin sitä ei kuitenkaan voi remontoida mieleisekseen. Lisäksi haaveilen omasta pihasta, saunasta ja vähän suuremmasta neliömäärästä.

Vanha vitsi...

2008-05-28T15:36:00.005+03:00

... mutta kun on jutut vähissä, niin pitää yrittää kaikenlaista. Tämä on Oscar Wilden runo, jossa on mielestäni kauniin surumielinen tunnelma:

Les Silhouettes

The sea is flecked with bars of grey,
The dull dead wind is out of tune,
And like a withered leaf the moon
Is blown across the stormy bay.

Etched clear upon the pallid sand
Lies the black boat: a sailor boy
Clambers aboard in careless joy
With laughing face and gleaming hand.

And overhead the curlews cry,
Where through the dusky upland grass
The young brown-throated reapers pass,
Like silhouettes against the sky.

Runo on tullut tietoisuuteni Hector Zazoun "Songs from the Cold Seas" -levyllä olevan Suzanne Vegan ja Nick Calen esittämän kappaleen "The long voyage" kautta. Yritin
löytää netistä suomenkielistä käännöstä, mutta kun en löytänyt, niin kokeilin miten korkeakulttuurisia käännöksiä google osaa tehdä:

Meri on flecked kanssa baarin harmaa,
Kaupungissa kuollut tuuli on pois pillin,
Ja kuten withered leaf kuu
Puhalletaan koko myrskyisän lahti.

Etsattu selvää, että pallid hiekka
Lies musta vene: Merimiehen poika
Clambers aboard, huolimaton iloa
With nauravat kasvot ja gleaming käsin.

Ja yleiskustannukset, curlews itkeä,
Jos kautta dusky vuoristoalueiden ruoho
Nuori ruskea-throated reapers pass,
Kuten silhouettes vastaan taivaalle.

Hmm. Eräs nörttituttava sanoi joskus, että erilaisissa varhaisempien aikojen tulevaisuusvisioissa on yleensä yliarvoitu tekoälyn kehitystä verrattuna toteutuneeseen. Ei ole siis ihmisen voittanutta, tässäkään asiassa.

Harjoituskappale

2008-05-22T11:02:00.003+03:00

Ensimmäinen neuletyöni yli kymmeneen vuoteen tuli valmiiksi juuri kesäsesonkiin sopivasti... Noh, ei se mitään, kun en tykkää tästä puserosta muutenkaan. Oli vain joskus talvella niin hirveä hinku ruveta neulomaan jotain, että en malttanut harkita asiaa kunnolla ja muutenkin tuo lanka näytti paljon kivemmalta kerässä kuin neulottuna. Mutta tämä oli hyvää lämmittelyä ja taitojen verestämistä, nyt on jo uusi hanke työn alla.

Kuumaa peliä Kotkassa

2008-05-20T15:28:00.004+03:00

Tässä blogissahan olen jo aiemmin haukkunut paikallislehtien tekstiviestipalstat, mutta
ainaisen valituksen sijaan tekstiviestipalstat ovat saaneet täällä nyt uudenlaista sisältöä.

Kaikki alkoi siitä, kun kahdella ihmisellä oli ilmeisesti ollut kohtalaisen vilkasta silmäpeliä kauppakeskus Pasaatissa. Sitten ruvettiin kommunikoimaan tekstiviestipalstan välityksellä, uskaltaisiko jompi kumpi tulla ihan juttelemaankin jotain. Tästä lähti liikkeelle varsinainen villitys, jonka seurauksena esimerkiksi viime lauantaina lehdessä oli 6 senssiaiheista tekstiviestiä. "Missä olet, oi Pasaatin ihana nainen. Odotan sinua kera kukkavihkon ja kuohuvan.". Ja lehden toimitus joutui jo toppuuttelemaan menoa: "Ankkurin tekstaripalstalla ei julkaista seuraa hakevien puhelinnumeroita, osoitetietoja tai yksilöityjä kohtauspaikkapyyntöjä."

Hmm, pitäisiköhän Cotcankin ruveta viettämään enemmän aikaa Pasaatissa. Mutta toisaalta jos kukaan ei uskalla tulla juttelemaan eikä saa treffejä sopia lehden palstallakaan, niin mitäpä iloa siitä sitten kuitenkaan olisi =)

Viikonloppuonni osa 3

2008-05-19T08:21:00.005+03:00

Olisiko juuri mikään mukavampaa kuin raskaan viikon jälkeen nousta lauantaiaamuna ylös ennen neljää ja lähteä seuraamaan arktikaa eli arktisten lintujen muuttoa. Kysyn ja vastaan: eipä taida olla.

Lauantaiaamuna olin siis viideltä Haminassa Tervasaaren laiturissa valmiina Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen arktika-retkelle Ulko-Tammioon. Vaikka yleensä kaunis ilma tietää niin valokuvaus- kuin lintuhommissakin huonoa, niin tällä kertaa ei voi upeasta säästä huolimatta sanoa, että olisi ollut hukkareissu. Tämän vuoden havaintoni rikastuivat peräti 28 lajilla. Joidenkin lajien yksilöitä tuli vielä samalla kertaa nähtyä kymmeniä, jopa satoja saman päivän aikana.

Puhumattakaan siitä, että bonuksena pääsi vielä näkemään tämänkin ihanan paikan maailmassa.

Meri oli tyyni

Tauon paikka

Vaihtelua elämään

2008-05-14T09:54:00.004+03:00

Ja nyt jatkuukin taas suosittu sarjamme "aina sattuu ja tapahtuu". Maanantaina työmatkalla tuli nimittäin kohdattua sellainen autoilun ihanuus kuin renkaan rikkoutuminen. Onni onnettomuudessa: mukana oli työkaveri, joka oli joskus ihan itse vaihtanut renkaan + rengas tyhjeni sopivasti "huolto"asemalla eikä moottoritiellä 120 km vauhdissa. Huonoa onnea oli puolestaan se, että rikkoutunut rengas oli jotenkin juuttunut kiinni ja irtosi vasta noin puolen tunnin äheltämisen jälkeen. Samalla tuli todettua, että nykyajan huoltoasemista ei ole mihinkään muuhun kuin nälän ja janon sammuttamiseen ja siihenkin aika huonosti tarjoilujen keskimääräisen tason huomioon ottaen. Samoin tuli todettua, että nykyajan miehistäkään ei näytä olevan juuri mihinkään, ainakaan hädän hetkellä ;) Ainut paikalle saatu mies, sekin pyytämällä pyydetty kyseisen "huolto"aseman työntekijä, oli sitä mieltä, että renkaan keskellä oleva systeemi pitää saada irti, että rengas lähtee irti...niin ja mitenkähän se sitten selittyy, että rengas ei ole millään tavalla kiinnitetty siihen systeemiin, mutta kuitenkin se on mukamas siinä kiinni?

Noh, kaikesta selviää, mutta noin yleisemmin ottaen olen jokseenkin tuohtunut siitä, miten haluttomia (tuntemattomat) ihmiset on auttamaan. Olen ennenkin joutunut huomaamaan sen, että apua saa anomalla anoa. Mielestäni se on ihan käsittämätöntä välinpitämättömyyttä. Kuka tahansa voi joutua johonkin hankalaan tilanteeseen. Onko se itseltä nyt niin hirveästi pois, jos helpottaisi jonkun toisen elämää edes hitusen.

Cotca ainakin julistaa täten auttavansa parhaan kykynsä mukaan eteen tulevia akuutissa avun tarpeessa olevia!

દગપોલ ુહરોીોૂગ (Voihan Gujarati)

2008-05-09T14:46:00.003+03:00

Menin sitten tässä yhtenä päivänä leikkimään tietokoneella ja muutin näppäimistön gujaratin kieliseksi... Joo, oli aivan hulvattoman hauskaa. Ja vielä hauskempaa oli, kun huomasin, että excel toimiikin ihan eri lailla kuin ennen tätä gujaratia. Siis vielä senkin jälkeen, kun olin vaihtanut näppäimistön takaisin suomenkieliseksi. Ja venäjänkielisillä nettisivuilla otsikot olivat muuttuneet gujaratiksi...vaikka en venäjästäkään niin hirveästi ymmärrä, niin vielä vähemmän kuitenkin gujaratista. Nyt hereille nörtit: miten tämä gujarati-seikkailu saadaan poistettua tietokoneen sisuksista?

Kyllä meitä nyt hemmotellaan

2008-05-08T12:48:00.004+03:00

Työpaikan kolhoosiruokala lopetti kannattamattomana (todella yllättävää), mutta ei hätää, ainakaan syksyyn saakka. Lähistöllä on nimittäin kesäaikaan lounasruokaa tarjoava Kärkisaari, joka on ihanainen puuhuvila meren rannalla. Ja ruuat on ihanaisia myös. Runsas ja herkullinen salaattipöytä, lämmintä leipää, keitto tai muu ruoka, jälkiruoka, kahvi tai tee. Pelkästään sokereitakin on kuutta eri sorttia ja vielä hunajaa päälle. Eilen oli jälkiruuaksi suklaakakkua, joka oli trés superbe (muut oli superbe). Normaalihinta olisi ehkä vähän tyyris usein tapahtuvaan lounasteluun, mutta onneksi on neuvoteltu asevelihinta.

Ja mitä siitä, vaikka syksyllä painankin tällä menoa 100 kiloa, vähintään :)

Kotkan kaupunginosia osa 2

2008-05-05T09:56:00.007+03:00

Sunnuntaina tein pyöräretken Jumalniemeen/Huumaanpohjaan, jossa on "Kymenlaakson luonnossa" -kirjan mukaan "lintujen tarkkailijalle aina jotain mielenkiintoista nähtävää". Tämän retken osalta highlight oli ehkä töyhtöhyyppien soidinmenot. Alueen parhaat lintuajat taitavat olla jo kuitenkin takana päin, kun pohjoisesta uhkaa Jumalniemen marketit ja etelästä Hietasen satama, jossa on mahdollista nähdä Venäjän tulevaa autokantaa milteipä silmänkantamattomiin. Nähtävyys sekin.

Siltikin jokseenkin hauskaa, että näin lähellä sekä Kotkansaarta että Karhulan keskustaa on vielä tällainen rakentamaton alue. Kartta selventänee asiaa.

joku on lähdössä matkalle

Karhulan hovi

Hietasen autoterminaalia

Oh my godness

2008-05-02T09:39:00.003+03:00

Siis mikä näitä tällaisen tekijöitä vaivaa? En voi ymmärtää.

YLE uutiset: Punaisten muistomerkkiä töhritty Kotkassa

Viikonloppuonni osa 2

2008-04-28T09:36:00.002+03:00

Viikonloppu vierähti mukavissa merkeissä Tampereella, tunnelmia sieltä voi käydä kurkkaamassa Olohuoneesta.

Lisäksi nautiskelin katsomalla suosikkikirjaani perustuvan suosikkielokuvani "Englantilainen potilas". Tarina on kiehtova, kaunis ja traaginen. Elokuvassa on visuaalinen puoli, jota ei voi olla kirjassa, kirjan kieli taas on taideteos jo itsessään.

"Ja kaikki heimojen nimet, uskon paimentolaiset jotka ovat kävelleet autiomaan yksitoikkoisuudessa ja nähneet siellä uskon ja värit - aivan kuten jostakin kivestä tai sattumalta löydetystä metallirasiasta saattaa rukouksessa tulla ikuinen ja rakastettu. Sellainen on tämän maan loisto, josta hänkin kohta on osa. Ihminen kuolee sisällään rakastettujen ja heimojen rikkaus, maut jotka hän on joskus nielaissut, kehot joihin hän on sukeltanut ja joissa uinut kuin viisauden joissa, ihmisluonteet joihin hän on kiivennyt kuin puuhun, ja pelot joihin hän on piiloutunut kuin luolaan. Kun minä olen kuollut, tahdon että kaikki tämä näky ruumiissani. Sellaiseen kaavoitustyöhön minä uskon - siihen että luonto itse painaa meihin merkkinsä emmekä vain me itse karttoihin kuten rikkaat miehet ja naiset taloihin ja rakennuksiin. Olemme yhteisyyden historioita ja kirjoja. Makumme ja kokemuksemme eivät ole omaisuutta eivätkä yksiavioisia. Minä en muuta halunnut kuin kulkea maassa jota ei ole merkitty karttoihin."

Ajan hermolla

2008-04-22T15:29:00.006+03:00

Nyt kun on tämä tuunaus niin suurta muotia, niin minäkin tuunasin entisen televisiotasoni, joka nykyisin toimittaa sohvapöydän ja vierasvarapenkin virkaa. Tämä oli sarjassamme "sadas kerta toden sanoo" -projekteja. Jos jossain découpage-ohjeessa sanotaan, että siihen voi käyttää lautasliinoista leikattuja kuvioita, niin älkää uskoko. On liian haurasta. Lopulta löysin netistä sopivia kiiltokuvia.

Jakkara on siis maalattu, liimattu kuvat ja lakattu ja hiottu ja lakattu neljään kertaan.

Ihmeitä tapahtuu

2008-04-21T09:02:00.004+03:00

Anopinkieli päätti sitten kukkia kaikkien näiden vuosien jälkeen. Hoidolla ei ollut osuutta asiaan. Luulisi, että se nyt tällaisen harvinaisen tapauksen kunniaksi tuottaisi jonkun todella kauniin ja pitkäikäisen kukan, mutta kukinta oli hyvin väritön ja kesti vain muutaman päivän.

Olin myös jokseenkin yllättynyt löytäessäni Suomen luonnosta tähän aikaan tällaisen:

Jos joku tietää, mikä kasvi on kyseessä, niin kerro!

Viikonloppuonni

2008-04-21T08:44:00.005+03:00

Olipa mukava viikonloppu, hieno ilma ja kaikenlaista hauskaa tekemistä.

Sunnuntaina kävin retkeilemässä Ruotsinpyhtäällä (Kukuljärven reitti). Kyllä kevät on ihanaa aikaa!

Uponnut

Kuollut

Hylätty

Langinkoski

2008-04-16T14:23:00.003+03:00

Langinkoski ja keisarillinen kalastusmaja kuuluvat Kotkan virallisiin turistinähtävyyksiin. Siellä siis Aleksanteri III perheineen kuulemma nautti suomalaisista kesistä. Viime kesänä kävin siellä ensimmäisen kerran ja itse huvila oli vähän pettymys: sisäänpääsy maksoi aika paljon eikä sisällä ollut paljon mitään katseltavaa. Jotenkin olisin odottanut, että siellä olisi kerrottu enemmän paikasta ja sen asukkaista. Mutta kannattaa Langinkoskelle mennä jo ihan ympäristönkin takia, joka on kaikin puolin näkemisen arvoinen: koski, vanhaa metsää, vanhoja rakennuksia.

Nämä kuvat on otettu eilen.

Käs'työt

2008-04-07T15:34:00.007+03:00

Voilá. Tässä ensimmäinen tekemäni tuote uudella ompelukoneellani. Sisustuslehtien kielellä: keväisen raikas kaitaliina (ja verho) keittiöön. Mitä opin: nuppineuloilla on sittenkin joku funktio ompeluhommissa...

(Pahoittelen kuvanlaatua, valaistusolosuhteet eivät viime päivinä ole olleet optimaaliset)

Tätä kirjaa olen käynyt hiplaamassa jo monet kerrat kirjakaupassa. Viimein ostin sen. Nyt pitäisi vain löytää vielä aikaa kaikille näille hyville harrastuksille.

Kirjakuulumiset

2008-04-07T15:26:00.005+03:00

Johtuneeko keväästä vai mistä, mutta olen näemmä inspiroitunut parinmuodostus-kysymyksistä.

Näin 1600-luvulla Lapissa (Jean-Francois Regnard: Retki Lappiin):
Nämä ihmiset väheksyvät neitsyyttä siinä määrin, että tavoittelevat innokkaasti muunlaisia tyttöjä...Se varaus on kuitenkin tehtävä, että ne miehet, joille nämä puheenamme olevat tytöt ovat osoittaneet suosiotaan, eivät saa olla lappalaisia, vaan markkinoille tulleita muukalaisia. Lappalaiset näet päättelevät, että jos joku tämmöinen mies, jolla on enemmän omaisuutta ja parempi maku kuin heillä itsellään, on antanut heidän heimoonsa kuuluvalle tytölle todisteen rakkaudestaan, tytöllä täytyy olla jokin heille tuntematon salainen avu, jonka he myöhemmin varmasti itsekin löytävät."

Ja näin jatkosodan aikana (Vuokko ja Paavo Hiltunen: Huomenna sinä saavut - rintamakirjeitä rakastetulle):
On perin valitettavaa, jos olen erehtynyt suhteesi luullessani, että ajattelemme ja tunnemme samalla lailla. Mutta luulenpa etteivät naiset osaa aina varmasti eritellä ajatuksiaan ollakseen selvillä käsityksistään elämän suurissa kysymyksissä. Se on nimittäin hyvin vaikeata. On paljon helpompi kritisoida toisia kuin tuntea itsensä. Ja naisista on helpompi antaa miestensä ajatella ja taivuttaa heidät omaan ajatustapaansa. Mutta sitä minä en halua. Tässä on ensimmäinen syvempi ristiriita välillämme. Vaimon tulee osata ajatella itsenäisesti, hänella tulee olla myös itsenäinen tahto, luottamusta omiin kykyihinsa ja optimistinen valoisa katse tulevaisuuteen."

Niin ne vaan ajat muuttuvat ja tavat vaihtelevat. Nykyään taitaa päteä ennemminkin tuo ensin mainittu malli. Ja itse olisin varsin järkyttynyt, jos joku kirjoittelisi minulle rakkauskirjeitä yhtä juhlavaan sävyyn kuin nämä Hiltuset ovat tehneet. (noh, jaksoin sitä sentään sivulle 70 saakka...)

Puhdasta säästöä

2008-04-03T12:14:00.004+03:00

Sen lisäksi, että esimerkiksi Helsinkiin verrattuna monet asiat ovat Kotkassa halvempia, niin rahaa säästyy oivallisesti myös sen takia, että monet kaupat menevät arkisin kiinni jo viideltä tai kuudelta. Monet ovat ne kerrat, kun olen ajatellut käyväni jossain ja sitten olen saanut turhaan roikkua suljetun kaupan ovenrivassa. Tässä yhtenä iltana tavoittelin kuuden maissa pääsyä neljään eri paikkaan ja näistä ainoastaan apteekki oli vielä auki.

Vaikka liiketaloudelliset lahjani ovat heikot, niin olen silti miettinyt, eikö olisi kannattavampaa avata kaupat arkisin myöhemmin ja pitää ne vastaavasti illalla pidempään auki. Luulisin, että varsin monet ihmiset pääsevät töistä neljän-viiden aikaan ja jos meinaa käydä välillä kotona tms., niin tiukkaa tekee. Tai en sitten tiedä, minkälainen vilske niissä kaupoissa on arkipäivisin päiväsaikaan. Kotkansaaren runsaslukuinen eläkeläisväestö siellä joukolla kuluttaa kansaneläkkeittensä viimeisiä roposia?

Talvi-Kotka

2008-03-31T11:55:00.005+03:00

Aurinko paistaa, kiva kiva. Olen ollut viime päivinä ihan supertouhukas verrattuna kuukausia kestäneeseen koomatilaan, tai siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu. Toivottavasti jatkuukin näin.

Lauantaina kävin Kotkan Mussalossa Tuulipuistossa. Lintujen bongailun suhteen yritys oli hyvä, mutta saalis laiha. Ilma oli kuitenkin mitä mainioin.

Ja tässä kävelylenkin tunnelmia Kotkansaarelta viime viikolla. Jos nämä merikuvat alkavat kyllästyttää, niin lupaan laajentaa reviiriäni sisämaan suuntaan, kunhan kelit tästä vielä vähän lämpenevät ja voin toden teolla ottaa käyttöön uuden polkupyöräni :)

Talvi

2008-03-26T09:56:00.004+02:00

No nyt se sitten tuli tuo talvi, kun olin jo luopunut toivosta ja siirtynyt kevään odotukseen! Lomaviikolla sai nauttia sydämensä kyllyydestä kauan kaivatuista harrastuksista: hiihtämisestä ja pilkkimisestä. Ja kuten yleensä tuppaa käymään, niin tälläkin reissulla onnistuin järjestämään itseni hankalaan tilanteeseen. Kotimatkalla nimittäin olevinani käännyin Lappeenrannasta Vaalimaalle johtavalle tielle. Paino sanalla olevinani. Kolmenkymmenen kilometrin päässä tie muuttui päällystämättömäksi metsäautotieksi, jolloin tajusin, että tämä ei nyt kyllä ollut oikea tie. Karttaa ei tietenkään ollut mukana. Hetken mietin kääntyäkö takaisin, mutta ajattelin sitten, että kaipa tämäkin tie nyt johonkin vie ja köröttelin metsän siimeksessä reilut kymmenen kilometriä, kunnes tulin sille tielle, jolle alun perinkin olin menossa. Jossain kohtaa tuli vastaan kaksi miestä, jotka katsoivat ihmettelevän näköisinä, että mihinköhän tuo on menossa. Itse ihmettelin aivan samaa. Ihmettelin myös, mihin ne miehet olivat menossa siellä korvessa. Ehkä aikoivat loikata Venäjälle.

Varoitus! Ostin viime viikolla ompelukoneen, joten tulevaisuudessa saanette tutustua blogissa aikaansaannoksiini käsitöiden saralla.

Vaihdan farkut verkkarihousuun

2008-03-13T15:11:00.005+02:00

Johan tässä onkin aherrettu useampi viikko, joten taitaa olla taas loman paikka, ja edessä päin on
kilometri poikineen... Mistä tulikin mieleen, että semmoista asiaa olen aina ihmetellyt, kun ajelee yksin pidempiä matkoja, niin välillähän täytyy pysähtyä. Mutta miten on mahdollista, että huoltoasemilla (tai mitä nämä abc:t, nesteet, essot ym. sitten nykyään ovatkin) ei ikinä ole ketään muita yksinäisiä naisautoilijoita? En kai nyt suinkaan voi olla ainoa nainen tässä maassa, joka ajaa yksin autolla paikasta toiseen.

Olen kyllä muutenkin varsinainen näky maanteillä tänään. Autossa on lastina polkupyörä (takapenkki laskettu alas, pyörästä irrotettu etupyörä, että on saatu mahtumaan se sisään), sukset, matto, ja lisäksi järjetön määrä kaikkea muuta tavaraa. Auton kylki on lommoilla, kun joku tuntematon p......... ajoi siihen parkkipaikalla, ja tuulilasissa on piiiitkä halkeama. Näin kultivoituneesti matkustaa hieno neiti.

Kotkalaisia nähtävyyksiä

2008-03-10T10:21:00.008+02:00

Nyt kun olen päässyt matkustelun makuun, niin innostuin sunnuntaikävelyn lomassa tutustumaan myös merkittäviin kotkalaisiin nähtävyyksiin.

Lenin ja käsi. Tämän kohteen löytäminen vaati pienoista salapoliisityötä. Leninin puisto on kyllä mainittu esimerkiksi Kotkan kaupungin nettisivuilla, mutta hienovaraisesti ei ole missään tarkennettu, että missä se täsmälleen ottaen on. (Korkeavuorenkadun varrella)

Niin lähellä, mutta kuitenkin saavuttamattomissa.

Venäläisen fyysikko Popovin muistolaatta sen kunniaksi, että tammikuussa 1900 Popovin avustuksella muodostettiin Suomen ensimmäinen radioyhteys meripelastustarkoitusta varten. Yhteys muodostettiin Kotkan edustalla Kuutsalon ja Suursaaren välille. Luulin, että tämän historiallisen tapauksen johdosta Popov olisi saanut näköispatsaan Kotkaan, mutta ainahan sitä saa luulla kaikenlaista. Ainakaan en löytänyt mitään patsasta tämän laatan välittömästä läheisyydestä.

Popovin laatta sijaitsee Kotkansaarella Isopuistossa, jossa on myös ortodoksinen kirkko ja vanha hautausmaa.

Att vi är många som talar om havet

2008-03-03T15:11:00.004+02:00

Löytyi Liepajasta jotakin kaunistakin...

Vieläkö on villihevosia

2008-03-03T14:43:00.004+02:00

Liepajassa olin jokseenkin järkyttynyt siitä, missä kunnossa paikka oli. En ole aikaisemmin ollut Latviassa, ja jotenkin luulin, että siellä olisi jo ehditty korjata paikkoja neuvostoaikojen jäljiltä, onhan Latvian kansantalous kasvanut viime aikoina nopeiten Baltian maista. Väärässä olin. Rakennukset olivat rähjäisiä, tiet olivat rähjäisiä. Ihmisistä ei tiennyt, ovatko ne ystäviä vai vihollisia. Paitsi hotelli oli kyllä rempattu ja hieno, kuten muutama muukin hotelli Liepajassa.

Liepaja voisi kyllä potentiaalisesti olla ihan pittoreski merenrantakaupunki. Talot eivät pääosin olleet neuvostokerrostalotyyliä, vaan ihan nättejä puuhuviloita ja viime vuosisadan alun kivitaloja...jos vain olisivat olleet vähän paremmassa kuosissa. Liepajan heyday onkin kuulemma ollut joskus 1900-luvun alussa, jolloin se on ollut vireä kulttuuri- ja huvittelukaupunki.

Monissa taloissa oli myytävänä tai vuokrattavana -kyltti, joten pienestä pintaremontista tykkäävät: this is your chance.

Joitakin taloja oli korjattukin.

Turisteilu-iltapäivänäni eniten elämää taisi löytyä paikalliselta torilta ja kauppahallista.

Unelmien kaupunkiloma

2008-02-28T13:35:00.010+02:00

...Hampurissa ja Berliinissä:

Ensiksi neljä päivää Hampurissa hamburgerin ja ässän vieraana.

Heillä ei ole paljoakaan huonekaluja, mutta mitäpä siitä, kun on pokeripöytä. Pokeripöydän ääreen minut onnistuttiin saamaan kerran.

Port of Hamburg by night.

Port of Hamburg by day.

U-Boot experience: Loputtoman pitkä kävelymatka jättimäisen rakennusalueen keskellä hyytävässä tuulessa. Epätoivoisia hetkiä. Toivo jo menetetty, kun melkein käveltiin tämän merkittävän turistinähtävyyden (=venäläinen sukellusvene) ja siellä kylmissään vartovan ässän ohi. Paikka löytyi lopulta lautapinojen ja varastorakennusten keskeltä.

Paikallista kaupunkikuvaa.

Berliini:

Berliiniläisiä eläimiä.

Iltaa vietettiin assalla (arabialainen riisivanukas pistaasipähkinöillä, nam). Cotca myös kuvassa :)

Ja Berlin by night. (ei ollut ihmisen paikkoja nuo kulmakunnat)

Muuta tapahtunutta:
Harmillinen jalan mystinen kipeytyminen lomaviikon puolessa välissä. Hieman haittasi menoa, mutta toisaalta johti mielenkiintoisiin ajankäyttöratkaisuihin. Yhtenä iltana seurattiin televisiosta dokumenttia jauhelihan laadunvalvonnasta. Toisena iltana ajettiin pimeässä Berliinissä maanpäällistä metrolinjaa ympäri. Vaikea sanoa, kumpi oli sykähdyttävämpi elämys.

Ajankäyttö oli muutenkin hankala rasti, varsinkin Berliinissä. Kulutimme mm. useamman tunnin kylpylämatkaan, jossa saunominen maksoi 19 euroa ja uima-allastoiminta oli lopetettu kolme vuotta sitten. Lisäksi kolme tuntia vierähti turkkilaisten valtakunnassa Karl-Marx Strassella, kun oikeasti tarkoitus oli olla Karl-Marx Alleella persoonallisissa pikkuputiikeissa ja trendikahviloissa. Ja huolimatta vielä kahdesta myöhemmästä yrityksestä emme ikinä saavuttaneet tätä kohdetta. Mutta sellaista sattuu, kun reissussa ollaan.

Lopuksi lyhyt saksan kielen oppitunti.
Fraasi, jota et tarvitse saksalaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa:
das war sehr lecker (se oli oikein maukasta)
Fraasi, joka luultavasti on tarpeellinen saksalaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa:
was ist in diesem gericht (mitä tämä annos sisältää)

Cotca international

2008-02-25T16:32:00.002+02:00

Saksan lomasta tulee blogiin matkaraporttia myohemmin. Nyt olen jo ehtinyt Riikan lentokentalle odottamaan jatkolentoa Liepajaan. (tyoasioilla liikenteessa) Kymmenen pistetta sille, joka tietaa, missa se on tai on jopa kaynyt siella.

Tassa ensikokemukseni Latviasta: hymyileminen ei kuulu asiakaspalvelutehtaviin, salaatista puolet on majoneesia eika ruoka ainakaan nain lentokentalla maistu muutenkaan miltaan... tai ei ainakaan hyvalta. Saa taalla on puolipilvinen. Lentokentta on lentokenttien ankeusasteikossa keskitasoa.

Kerrankin tyopaikka paasee yllattamaan, kun ovat varanneet minulle huoneen design-hotellista.

First we take Hamburg, then we take Berlin

2008-02-15T11:18:00.003+02:00

Paljon puhuttu loma on ovella... ja kun kotiin palattuani lähden melkein samaan syssyyn työmatkalle, niin saapi nähdä, milloin ehdin seuraavan kerran päivittämään blogia.

Olen jo yrittänyt päästä Saksan tunnelmaan mm. lukemalla kirjan "Nainen Berliinissä - päiväkirja 20.4.-22.6.1945" (yllätys yllätys, ei ollut mitään iloista luettavaa) ja miettimällä saksalaista kulttuuria. Tässä tulos:
saksalainen ruoka: ei pahemmin nostata vettä kielelle;
saksalainen musiikki: Bach menettelee, Wagner ei, saksalaisesta kevyestä musiikista tulee mieleen vain älyttömät schlagerit ja saksalainen hevi, joka on kyllä vähintäänkin yhtä älyttömän kuuloista;
saksalainen kirjallisuus: ei tule mieleen yhtään saksalaista kirjailijaa, jonka tuotantoa tuntisin halua lukea;
saksalainen kuvataide yms.: en edes keksi yhtään saksalaisen taiteilijan nimeä (noh, tämä ei ole vahvuusalueeni muutenkaan)

Mutta onneksi on nyt oiva tilaisuus korjata näitä tietoja ja käsityksiäni Saksan maasta :) Oikeasti uskon kyllä, että tulee hauska viikko!

Avara luonto

2008-02-11T10:12:00.000+02:00

Viikonloppuna kävelylenkin lomassa kiikaroin pikkulintuja ruokintapaikalla. Yhtäkkiä sain melkein hjärteslagin, kun linssiin ilmestyi pelottavan suuri karvaturrin pötkäle. Apua, mikä hirviö tuo on! (orava)

Lisäksi yritin, taas kerran, bongata paikallista kuuluisuutta eli Kotkan Sapokan sinisorsaparvessa elävää morsiosorsaa. En tiedä, olenko jotenkin morsiosorsasokea, kun en ikinä kuitenkaan näe sitä, vaikka esimerkiksi Tiira-lintuhavaintojen mukaan sen pitäisi edelleen olla siellä... Kismittää.

Välikevennys

2008-01-29T15:08:00.000+02:00

Tuosta shoppailusta tuli vielä sellainen mieleen, kun olin tässä joku aika sitten erään kotkalaisen vaatetusliikkeen sovituskopissa, niin sen seinällä oli lappu, joka meni jotenkin näin: "Hyvä asiakas. Huomioithan, että sovituskopit ovat tarkoitettu vain yhdelle hengelle kerrallaan. Olethan siis ystävällinen ja odotat omaa vuoroasi sovituskopin ulkopuolella."

Siis mitä... tapahtuuko siellä useinkin sellaista, että joku toinen asiakas yrittää ängetä sovittamaan vaatteita samaan sovituskoppiin? Ehkä tosikotkalaiset on niin joviaalia porukkaa.

Ostoksilla tsadissa

2008-01-28T15:07:00.000+02:00

Lauantaina lähdin Helsinkiin ostosmatkalle. Ajattelin, että se olisi hauskaa vaihtelua. Noh, eipä ollut. Olin kotiin palattua sekä henkisesti että fyysisesti ihan loppu ja lisäksi sain vielä moraalisen krapulan kaikesta ostelusta ja rahan menosta. En voi ymmärtää, miten jotkut ihan harrastaa shoppailua ja saa tungoksessa ryysimisestä suurta nautintoa. Ja minä sentään tein pääosin ihan tarpeellisia ostoksia, kuten uusi rinkka, kartta, 2 lasimaljaa, 2 cd-levyä, 2 dvd:tä, kaulakoru, kirsikkahilloa.... tai siis ainakin harkittuja ostoksia :)

Satuin lukemaan hiljattain naistenlehdestä kolumnin, jossa pohjoisessa asuva kirjailija kertoi siitä, kun oli mennyt Helsingissä käydessä kenkäostoksille ja oli aikansa kierreltyään todennut, että tällä reissulla ei kyllä saa kenkiä ostetuksi. Kun on liikaa valinnanvaraa ja liikaa kauppoja, ei osaa tehdä päätöksiä, vaan ajattelee aina, josko jossain olisi vielä paremmat ja halvemmat, joten itse asiassa kenkien ostaminen olikin paljon helpompaa kirjoittajan kotona pohjoisessa. Olen tullut aika samanlaiseen johtopäätökseen Kotkan ostosmahdollisuuksien kanssa, eli että on paljon helpompaa ostaa jotain, kun ei ole liikaa valinnanvaraa. Ja nykyisinhän saa netistä tilattua kaikkea, jos nyt kaipaa niin kipeästi jotain sellaista, mitä täällä ei ole. Tätä en ollut vain täysin sisäistänyt vielä viime viikolla.

Palatakseni em. kolumniin kirjoittaja oli laajentanut johtopäätöstään, että jos ylipäätään suhtautuu asioihin elämässä, esimerkiksi parisuhteeseen, siten, että jossain saattaa olla vielä jotain parempaa, niin se itse asiassa estää ihmistä olemaan tyytyväinen siihen, mitä sillä jo on. Olen aika samaa mieltä.

Linjuriauto on maantien ässä, osa 2

2008-01-22T12:27:00.001+02:00

Vaikeuteni julkisen liikenteen kanssa jatkuvat edelleen. Nyt on käynyt kolmena iltapäivänä töistä kotiin lähtiessä niin, että olen todistanut onnikan suhaavan ohi 5 minuuttia ennen aikataulussa ilmoitettua aikaa, kun itse olen parinkymmenen metrin päässä pysäkistä. Selviytymistaktiikkani näissä tilanteissa on vaihdellut. Ensimmäisellä kerralla menin kuitenkin seisomaan pysäkille asenteella "seison tässä vaikka loppuelämäni", ja aika kauan sain seisoakin, kun seuraava vuoro oli puolestaan aikataulusta myöhässä. Seuraavalla kerralla kävelin lähimpään kauppaan ostoksille ja menin myöhemmällä bussilla. Eilen kävelin kotiin. Takaisin töihin -ratkaisuun en ole vielä sortunut.

Vähän tuntuu tyhmältä, kun kotona seisoo auto, jolla pääsisi ihan silloin kun itse tahtoo. Tähän joukkoliikenneratkaisuunhan päädyin kahdesta syystä: 1) yritys toimia ympäristöystävällisesti, 2) auton käyttöhankaluudet pakkasolosuhteissa, kun sille ei ole lämmitysmahdollisuutta. Jälkimmäinen syy ei ole toistaiseksi realisoitunut, kun kelit on olleet niin leutoja.

Tämän päivän Kymen sanomissa kerrottiin kuluttajatutkimuksesta, jossa oli havaittu, että vaikka ihmiset kritisoivat kulutuskeskeistä elämäntapaa ja kannattavat ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, niin käytännössä kuitenkin toimitaan ihan päinvastaisella tavalla. Eli koko ajan ostetaan enemmän asioita ja mukavuudenhalu voittaa kuitenkin valinnoissa loppujen lopuksi. Olen vähän samanlaisen dilemman edessä.

Samaisessa Kymen sanomissa yleisönosastopalstalla nimim. ideamylly ehdottaa metron rakentamista Kotkaan. Sitä odotellessa siis :)

Linjuriauto on maantien ässä

2008-01-16T15:50:00.001+02:00

Säännöllinen paikallisliikenteen hyödyntäminen Kotkassa on ottanut yllättävän koville, kun viimeiset 4-5 vuotta elämän kiintopisteet on sijainneet joko kävelymatkan päässä tai tarvittavia julkisen liikenteen välineitä on kulkenut noin 5-10 minuutin välein. Mutta täällä, ensinnä on heti aamusta stressi, kun pitää ehtiä juuri siihen yhteen bussiin ellei halua sitten lähteä töihin 40 minuutin päästä. Ja sitten iltapäivällä taas uusi stressi kytätä kelloa, että milloin pääsee kotiin. Tänään en huomannut työn tuoksinassa lähteä ajoissa, niin jouduin viettämään työpaikalla vielä 35 bonusminuuttia. Ja kuulkaa, semmonen kyllä syö ihmistä.

Sohvaperuna

2008-01-11T14:53:00.000+02:00

Pystyin vihdoin hankkimaan itselleni digiboksin ja dvd-soittimen, kun ensin joululomalla hankin tv-tason, mihin laittaa nuo kojeet. Nyt ei sitten tarvitse yrittää keksiä itselleen muuta ajanvietettä, kun voin tallentaa digiboksille kaikki ne ohjelmat, jotka tulevat niin myöhään (= noin puoli yhdeksän uutisten jälkeen), että en jaksa katsoa niitä. Kanavien lukumääräkin moninkertaistui. Jos tv:n tarjonta alkaa kyllästyttämään, voin katsella dvd:tä. Miten sitä ennen pärjäsikään pelkällä tavallisella televisiolla.

Onneksi luvataan kurjaa säätä täksi viikonlopuksi :)

Majakanvartija

2008-01-09T08:58:00.000+02:00

Luin Jeanette Wintersonin kirjan Majakanvartija, joka kertoo orpolapsesta, jonka kasvattaa sokea majakankavartija. Kirja oli oikein kauniisti kirjoitettu enkä malta olla nyt siteeramatta sitä vähäsen...

"Näin minun on paras ajatella elämääni - osittain ihme, osittain hulluutta. On paras, että hyväksyn sen, etten voi hallita mitään merkityksellisiä asioita. Elämäni on sarja haaksirikkoja ja matkaanlähtöjä. Siinä ei ole saapumisia eikä päämääriä, on vain hiekkapenkereitä ja haaksirikkoja; sitten uusi laiva, uusi nousuvesi. "

Satuin löytämään netistä mielenkiintoisen "kadulta korpeen" juttusarjan tyypistä, joka muutti 25-vuotiaana Valtimolle. Jos vertaa omaa muuttoani Helsingistä Kotkaan, niin Valtimolle muutto on kyllä siihen verrattuna todellista hardcorea. (kannattaa lukea varsinkin osa 11 maallemuuttaja lähtee baariin)

Haukkavuori

2008-01-09T08:38:00.000+02:00

Viime sunnuntaina olin pitkästä aikaa retkellä Haukkavuorella. Siitä mukava retkeilysää, että kun maa oli jäässä eikä ollut lunta, niin oli helppo kävellä metsässä. Ihmisiä ei näkynyt mailla halmeilla, sen sijaan sain ensimmäiset lintuhavainnot vuodelle 2008: käpytikka ja sinitiainen.

Kyseinen Haukkavuori sijaitsee Valkmusan suoalueen laidalla, jossa kävin taannoin poimimassa karpaloita. Nyt en kuitenkaan käynyt suolla, vaan kiipeilin vuorella...

Pakko oli päästä myös Kymijoen rantaan näkemään tämä...

Ja sitten vielä retkien takuuvarma huippuhetki - evästauko:

Uusin voimin uuteen vuoteen

2008-01-03T11:12:00.000+02:00

Pyhät oli ja meni. Säät oli suurin piirtein koko ajan ikävääkin ikävämmät ja tulipahan koettua elämäni ensimmäinen lumeton joulu. En oikein tiedä, mihin se aika sitten loppujen lopuksi kului, kun ulkoilua ei juurikaan voinut harrastaa ja muutenkin toimintasaldo näyttää näin jälkikäteen katsottuna aika vähäiseltä. Vaikka joulu pitäisi olla kirjojen lukemisen kulta-aikaa, niin en lukenut kuin yhden ja puoli kirjaa: Kaari Utrion Ilkeät sisarpuolet ja Jeanette Wintersonin Majakanvartija. Lisäksi luin, tai ainakin selasin läpi, noin viimeisen puolen vuoden Suomen kuvalehdet. Muita mainittavia saavutuksia oli tv-tason osto, maalaus ja kokoaminen (ohjeen mukaan kokoaminen kesti 25 min., meillä meni isän kanssa puolitoista tuntia + paljon hikeä ja lopputuloksena tv-tason lisäksi yksi vasaralla mustaksi lyöty peukalo).

Mutta ei ole enää Joensuukaan niin kuin ennen. Muistan takavuosilta tapauksen, kun kaveri Helsingistä oli käymässä Joensuussa. Nähtiin kaupungilla lauantai-iltapäivänä ja kaupungissa ei ollut muita kahvipaikkoja auki kuin Matkahuolto. Nykyisellään sen sijaan on kahviloissa suorastaan valinnanvaraa ja ne ovat jopa viikonloppuisinkin auki. Suosittelen erityisesti Houkutusta, jos joku nyt sattuu siellä päin käymään.

Joensuu ja Kotka ovat nykyisellään väestömäärältään suurin piirtein yhtä suuria kaupunkeja, Joensuu on vähän isompi. Enpä olisi uskonut ikinä sanovani tätä, mutta Joensuu on selvästi kaupunkimaisempi paikka. Se johtunee osin siitä, että Joensuussa on yliopisto seurannaisvaikutuksineen ja osin siitä, että kaupunki on rakennettu huomattavasti tiiviimpään kuin Kotkassa. Kun Kotkassa ydinkeskusta on suurin piirtein yksi kortteli, niin Joensuussa sitä riittää kuitenkin vähän laajemmalle alueelle. En silti ihan heti muuttaisi sinne takaisin...

Jouluterveiset

2007-12-20T11:38:00.000+02:00

"En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan"
Hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta!

Suuntaan lähipäivinä joulun viettoon karjalan laulumaille. Koska atk-aika ei ole vielä yltänyt sikäläiseen olinpaikkaani, niin uusia blogipäivityksiä on luvassa seuraavan kerran ensi vuoden puolella. Joten... so long my friends!

Elämänmuutoksia

2007-12-20T11:25:00.000+02:00

Päivittäinen toimintasäteeni Kotkassa laajeni tänään kertaheitolla usealla kilometrillä. Työpaikka nimittäin muutti Mussaloon suomeksi sanottuna keskelle-ei-paljon-mitään. Noh, vettä on joka puolella ja omakotitaloja, k-kauppakin jonkun matkan päässä. Vähän korpeaa, kun ennen oli töihin kymmenen minuutin kävelymatka ja kaikki palvelut äärellään, mutta eiköhän tähänkin totuta. Kotoa tänne on noin viisi kilometriä. En ole oikein päässyt vielä itseni kanssa yhteisymmärrykseen, miten meinaan kulkea työmatkat, mutta ehkä ensin kokeilen julkista liikennettä. Kunhan saan hankituksi uuden polkupyörän, niin paremmilla keleillä voisi myös pyöräillä. Tarpeen mukaan pitää sitten autoilla, kun täältä ei lähdetä työ- tai muille asioille noin vain.

Voi tätä onnea...

2007-12-18T10:42:00.001+02:00

... kun saatiin Kotkaan Sedu Koskisen Onnela. Aiemmin Kotkan yökerhoelämä on ollut lähinnä hotelli Seurahuoneen ravintolamaailman varassa, mutta marraskuussa tänne avattiin siis Onnela.
Koska kyseinen viihdekeskus sijaitsee työpaikkani alakerrassa ja jouduimme kärsimään remontointimetelistä koko syksyn ajan, Sedu ystävällisesti antoi ilmaisia sisäänpääsy- ja juomalippuja. Näin ollen tarjosin itselleni ja kaverilleni viime lauantaina illan tuossa onnen tähtitaivaassa. Ja hauskaa oli! Täytyy sanoa, että tyyli on astetta vapaampi kuin Helsingin vastaavissa paikoissa. Lauloin elämäni ensimmäistä kertaa karaokea :) (Jos joku nyt ihmettelee, miten kerkesin samana iltana käydä kirkossakin, niin kaverini esiintyi yhdessä konsertissa, joten otettiin sieltä vauhtia)

Voin myös kertoa, että työpaikan pikkujoulureissuni kesti sunnuntai iltapäivästä klo 14 aina viime yönä kello puoli kahteen (tiistai-päivää). Asia selittyy ehkä sillä, että tässä ajassa ehdin matkustaa Kotkasta Maarianhaminaan ja takaisin.

My favourite places

2007-12-13T15:16:00.000+02:00

Suosikkipaikakseni Kotkassa näyttää muodostuneen hieman yllättäen Kotkan kirkko, mikäli suosituimmuutta mitataan käyntien lukumäärällä, ja jos työpaikkaa ja kotia ei lasketa mukaan. Kirkossa käyntini yleisyys ei kuitenkaan johdu hengellisestä heräämisestä, vaan siitä, että kuoro on harjoitellut sangen paljon kirkossa ja tänäänkin taas suuntaan kirkkoon kuoroharrastuksen merkeissä, nimittäin esiintymään Lucia-vesperissä. Lisäksi olen viime aikoina käynyt muutenkin muutamassa kirkossa pidetyssä konsertissa. Joten tuntuu aika vahvasti siltä, että olen viimeisen parin kuukauden parin aikana viettänyt kirkossa enemmän aikaa kuin milloinkaan elämässäni vastaavalla ajanjaksolla. Eikä tässä vielä kaikki, Kotkan kirkon lisäksi olen käynyt kerran myös Kymin kirkossa ja tiettävästi olen siellä jälleen ensi lauantai-iltana.

Huolestuneita lohduttanee tieto, että näillä näkymin saan kierteen katkaistuksi viimeistään vuodenvaihteen jälkeen.

Koskinen

2007-12-10T15:19:00.000+02:00

Lainasin kirjastosta Kerkko Koskisen Agatha-levyn (big band & rumpettimusiikkia) ja sehän svengaa kuin hirvi! Suosittelen.

Ei muuten ollenkaan huonompi sanonta tuo "svengaa kuin hirvi". Katsokaapa vain, kuinka rytmikkäästi hirven takapää (hätätilassa näin joulun aikaan myös poro käy) keinahtelee, kun se jolkottelee menemään.

Kurjuuden kurjuus...

2007-12-07T09:57:00.001+02:00

..minkälaisia säitä on pidellyt viime aikoina. En muista edes, milloin olisin viimeksi käynyt ulkoilemassa. Joko ei ole ollut aikaa tai sitten on ollut niin ikävä keli = sataa mitä tahansa lumen ja veden väliltä. Urheiluharrastukset ylipäätään on aika vähissä, kun uimassa ei voi nyt käydä kun sattui tuo aiemmin mainittu palovammautuminen, ja pilateskin jäi jo joulutauolle. En kyllä tykkää tuosta pilateksesta muutenkaan, mutta sitkeästi olen käynyt siellä kuitenkin. Aina siinä on sellaisia liikkeitä, että pitää olla jossain hankalassa asennossa paikallaan pitemmän aikaa ja tuntuu tosi pahalle. En osaa yhtään nauttia semmoisesta.

Kirjakuulumiset

2007-12-07T09:20:00.000+02:00

Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut Juha Itkosen Kohti (oli tosi hyvä). Eilen luin loppuun Antti Tuurin Kylmien kyytimies. Antti Tuuri -faniutenihan alkoi jo monta vuotta sitten, kun olin Kööpenhaminassa opiskelijavaihdossa. Kööpenhaminan kaupunginkirjastossa suomen kielen osastolla oli tarjolla kattava Antti Tuuri -kokoelma, niin eihän siinä muu auttanut kuin ruveta lukemaan. Tällaista Itä-Suomen kasvattia huvittaa suunnattomasti Pohjanmaan meno ja muutenkin Tuurin lakoninen tyyli on hyvin omanlaisensa. Koska kyseisellä kirjailijalla tuotantoa riittää, niin en enää millään voi muistaa, olenko varmasti lukenut kaiken. Eniten olen kuitenkin tykännyt Hakalan perheen vaiheista kertovasta sarjasta. Kylmien kyytimies oli tavallaan aika karmeaa luettavaa - kirjan päähenkilöhän joutuu Kansalaissotaan kuljettamaan taisteluissa menehtyneitä ruumiita. Hyvä kirja kuitenkin oli myös se.

Nyt luen Norman Mailerin Adolfin linnaa. Siinä pohditaan, oliko Adolf Hitler paha jo lapsena. Sekin vaikuttaa hyvälle, vaikka hämmentävää kun ei tiedä, miten paljon tarinasta perustuu ihan tosiasioihin ja mikä on kirjailijan keksintöä. Näkökulma on kuitenkin ihan hauska: kirjassa esiintyy välillä kertojaäänenä paholaisen kätyri, jolle on annettu tehtäväksi pikku-Adolfin "käännyttäminen". Kirjasta tulee mieleen elokuva Perikato, jossa on kuvattu Hitlerin viimeisiä päiviä Berliinin bunkkerissa. On helppoa ajatella Hitlerin kaltaisista ihmisistä, että he ovat läpeensä pahoja eivätkä oikeastaan ihmisiä ollenkaan, mutta eihän se todellisuudessa ihan niin mustavalkoista ole.

Hyvät ja huonot hetket

2007-12-02T11:47:00.001+02:00

On toistaiseksi ollut aika tapahtumarikas viikonloppu. Perjantaina lähdin töiden jälkeen Helsinkiin juhliin ja tapaamaan kavereita. Oli hauskaa ja oikein mukava nähdä joitakin ihmisiä pitkästä aikaa ja joitakin vähän vähemmän pitkästä aikaa. Eilen sitten tulin takaisin Kotkaan kohtalaisen väsyneenä, mutta onnellisena.

Noh, tänä aamuna nousin uusin voimin uuteen päivään ja kuinkas kävikään. Heti ensimmäiseksi kaadoin kiehuvat teevedet reisille. Unenrippeet katosi silmistä siinä vaiheessa aika ripeästi. Noin tunnin kylmähoidon ja tuskaisten hetkien jälkeen tilanne ei näyttänyt edelleenkään kovin iloiselta, toisessa jalassa koko etu- ja sivureisi punaisena + noin kahden kämmenen kokoisella alueella rakkuloita. Toisen jalan osalta alkoi näyttää vähän paremmalta. Soitin sitten sairaanhoidon päivystykseen ja sieltä neuvottiin, että apteekista pitäisi käydä hakemassa apua. Lähdin yhdentoista maissa apteekkireissulle, kun se sairaanhoitaja sanoi, että apteekki aukeaisi kymmeneltä. Bonuksena tilanteeseen Kotkassa on vielä ulkoiluharrastusten kannalta melkoisen ikävä ilma...märkää lunta tupruttaa taivaan täydeltä ja tuulee. Ja eihän se apteekki auennutkaan kymmeneltä vaan klo 12, joten tulin sitten pitelemään ilmoja työpaikalle ja kirjoittamaan blogiin...Ei mene siis hukkaan tämäkään aika elämässä :)

Johtopäätökset: aina sattuu ja tapahtuu.

Kotkalaisia puheenaiheita

2007-11-27T12:22:00.000+02:00

Täkäläisistä puheenaiheista saa hyvän kuvan lukemalla paikallisten sanomalehtien Kymen sanomien ja Ankkurin (ilmaisjakelulehti) tekstiviestipalstoja. Huono puoli on se, että yleensä niiden lukemisesta tulee vain pahalle päälle. Kaikesta sitä ihmiset jaksaakin valittaa ja huolta kantaa. Ja lehden palstahan on tunnetusti tehokkain tapa antaa rakentavaa palautetta naapureille tai muille yksilöitävissä oleville henkilöille.

Tässä muutamia kestoaiheita:

Kotkansaaren pysäköintiolot. Ilmeisesti joskus ennen hyvinä aikoina täällä ei ollut juuri laisinkaan maksullista pysäköintiä. Nyt torin ja kauppakeskuksen ympäristön katupaikat ovat tulleet maksulliseksi. Lisäksi kaupunki rakensi suurella rahalla maanalaisen toriparkin. Näiden toimenpiteiden johdosta näyttää ainakin tekstiviestipalstojen perusteella siltä, että vähintään puolet kotkalaisista boikotoi koko Kotkansaarta. Helsingin pysäköintioloihin tottuneena tätä on hieman vaikea ymmärtää, kun täällä ei tarvitse kävellä kuin yksi kadunväli torilta, niin saa pysäköidä jo ilmaiseksi ja harvoin on tullut eteen sellaista tilannetta, että ei löytyisi ilmaista parkkipaikkaa kohtuullisen matkan päästä (työpaikka kun sijaitsee tässä torin läheisyydessä, niin joutuu aina välillä tulemaan autolla töihin, jos pitää työn merkeissä tai muuten käydä jossain kauempana).

Torikahvila. Silloin kun muutin Kotkaan, toria uudistettiin ja koko tori oli evakossa Sibelius-puiston laitamilla Lehmuskujalla (mikä olikin tunnelmallinen paikka torille). Varsinaiselle torille rakennettiin kahvila, jota kutsutaan täällä "lasipalatsiksi" (mielestäni näyttää lähinnä metroasemalta). Vanha telttakahvila leiriytyi lasipalatsikahvilan kylkeen ja sitten kaupunki halusi pienentää sen tonttia, kun torilla on nyt rakennettu kahvila. Tästähän telttakahvilan toriparlamentti äkämystyi niin, että taas laitettiin suurin piirtein koko Kotkansaari boikottiin, adresseja koottiin, jne jne.

Maretarium ja tuleva merimuseo eli merikeskus Vellamo. Se on mielestäni aivan käsittämätöntä, että jurnutetaan siitä, että Kotkaan on rakennettu Maretarium ja merikeskus (rahan tuhlausta, eivät tule ikinä tuottamaan mitään). Siis minkä takia kukaan järkevä ihminen viitsisi tulla tänne, jos ei olisi mitään Maretariumin tai merimuseon kaltaisia nähtävyyksiä/muutakin tekemistä kaupungissa kuin seisoneen sumpin ryystäminen telttakahvilassa. Ja eiköhän em. kohteissa vierailevat samalla käytä rahaa johonkin muuhunkin kuin vain pääsylippuun ja muutenkin tuo eloa kaupunkiin. Lisäksi niissä tavataan järjestää erilaisia tilaisuuksia, joihin osallistuminen ei tekisi pahaa kenellekään.

Minä olen laittanut boikottiin tekstiviestipalstat.

(Kotkaa tuntemattomille muuten tiedoksi, että Kotkansaari on Kotkan keskusta ja on siis nimensä mukaisesti saari. Kotkassa on toinenkin keskusta eli Karhula. Kotka ja Karhula ovat ymmärtääkseni olleet ennen erillisiä kuntia.)

Se on historiaa ny

2007-11-22T12:41:00.000+02:00

...nimittäin elämä Helsingissä (ainakin toistaiseksi, never say never). Asunto on myyty, työpaikalla käyty kahvittelemassa lähtökahvit. Olen siitä asti, kun muutin tänne Kotkaan, odotellut jonkinlaista ahdistusta iskeväksi muutoksesta ja entisen jättämisestä. Ensiksi ajattelin, että se tulee varmasti heti alkuunsa. Sitten kun sitä ei tullut, niin ajattelin, että ehkä sen takia, kun on kesä ja kaikkea mukavaa, ja ahdistus tulee sitten syksyllä, kun alkaa taas "arki". No ei sitä ahdistusta tullut syksylläkään. Sitten rupesin ajattelemaan, että ehkä ahdistus tulee sen jälkeen, kun myyn asunnon ja muutenkin poltan sillat takanani. Nyt sekin on tehty eikä ahdista vieläkään. Pelottavaa, että voikin näin kevyesti luopua entisestä elämästään...tai sitten eksistentiaalikriisi on vielä tulossa.

Vaikka tästä voisi ehkä vetää sen johtopäätöksen, että elämässä Helsingissä ei täytynyt olla paljoakaan hyvää, niin ei se nyt tietysti ihan niinkään ole. Työpaikan läksiäiskahveillakin ajattelin, että tapasin täällä ainakin monia mukavia ihmisiä ja tapahtui paljon kaikenlaista hauskaakin. Mutta aika aikaansa kutakin.

Tässä vielä iltahämyisiä & merellisiä tunnelmia Kotkasta viime lauantailta.

Oi muistatko vielä sen virren

2007-11-19T16:14:00.000+02:00

Olin eilen sunnuntaina Samuli Edelmannin virsikonsertissa Kotkan kirkossa. Helsingissä tuskin olisin tullut menneeksi kyseiseen konserttiin, mutta täällä kun kulttuuririennot on vähän harvemmassa, niin kynnys lähteä johonkin ei ole niin korkealla. Mutta eipä kyllä harmittanutkaan, että menin tuohon konserttiin, vaikka virret nyt ei ehkä juuri olekaan se itselleni läheisin musiikin laji. Pääpiirteissään siis tykkäsin, monet sovitukset oli mielestäni kaikin puolin onnistuneita.

Musiikista puheen ollen mainos kaikille varmasti lukuisille Kotkan seudulla liikkuville lukijoilleni :) Ensi sunnuntaina klo 18.00 kannattaa ottaa tähtäin kohti Kotkan kirkkoa ja kuorokonserttia. (cotca on stage)

Kotkan tuttui

2007-11-13T15:35:00.000+02:00

Se on hämmentävää täällä Kotkassa, kun ei hirveästi tunne ihmisiä, mutta silti yhtenään tulee tuttuja vastaan. Eli muistaa, että "tuo on töissä siinä kaupassa, tuon olen muuten vaan nähnyt monta kertaa, tuon olen tavannut töiden merkeissä, tuo asuu samalla kadulla" jne. Voisin kyllä kuvitella, että ahdistaisi, jos olisi asunut täällä koko ikänsä, kun ihmiset olisi nähneet sut ensin räkä poskella hiekkalaatikolla, sitten oksentamassa teini-ikäisenä perjantai-iltana, sitten tietäisivät just tarkalleen, keiden kaikkien kanssa sulla on joskus ollut sutinaa, etc etc. Ainakin itseäni ahdisti Joensuussa silloin nuorena, kun joka paikassa törmäsi tuttuihin. Nyt se on tietysti vähän eri asia, kun on jo varttuneempi ja elämä on noin pääpiirteissään aika harmaata, että eipä siinä kenellekään ole paljoa nähtävää. Mutta sisäinen rikkaushan se onkin kaikista tärkeintä =)

Kotkassa tuulee

2007-11-12T12:32:00.000+02:00

...kylmästi. Tämä seikka muistui tänään raa'alla tavalla mieleeni, kun tulin takaisin Kotkaan sisämaan lempeämpien sääolojen ulottuvilta. Olin nimittäin viikonlopun Joensuussa ja matkan tarkoituksena oli mm. ristiäisiin osallistuminen. Minusta tuli ristittävän lapsen pakanakummi! Lapsi kyllä ristittiin ihan perinteisin menoin, mutta kun en pääse kummiksi kirkonkirjoihin. Vaadinkin täten tasapainon vuoksi jokaiselle lapselle lakisääteisen § pakanakummin.

Samalla tuli vietettyä isänpäivät, joita isä juhli vaihtamalla autooni talvirenkaat ja öljyt sekä pesemällä auton. Että onneksi olkoon vaan isälle. Veli ja veljen vaimokin olivat lauantaina lähteneet Kuopiosta tien päälle, joten tulipa nähtyä vielä niitäkin sitten. Kertakaikkisen tehokas reissu siis.

Olen tällä hetkellä lukuharrastuksen kanssa vähän hätää kärsimässä, kun olin varannut kirjastosta kolme kirjaa (Juha Itkonen: Kohti, Norman Mailer: Adolfin linna, Antti Tuuri: Kylmien kyytimies) ja nyt ne tuli kaikki yhtä aikaa. Notta mitenköhän ehdin lukea ne, kun viikon päästä pitäisi palauttaa ympäristötieteen kurssin essee (jota en ole aloittanut). Ja ensi viikolla töissäkin on deadline odottamassa. Ressiä pukkaa.

Burkhan takaa

2007-11-05T15:36:00.000+02:00

Älysin klikata kommenttiosiosta cotca-profiiliani, niin olen näköjään määritellyt alakseni arkkitehtuurin ja alueeksi Afganistanin. Uskokoon ken tahtoo...

Pois omistavasta luokasta

2007-11-05T15:13:00.001+02:00

Hiphei, asunto Helsingissä meni kaupaksi ja vielä hyvään hintaan ;) Nyt vaan sitten miettimään, mihin hassaan rahat. No joo... leikki sikseen. En oikein tiedä, pitäisikö ruveta katselemaan asuntoa täältä Kotkasta, vai mitä tässä tekisi. Vertailun vuoksi paikallisesta hintatasosta voi sanoa sen, että saisin Kotkansaarelta vastaavan asunnon alle puolella hinnalla siitä, millä nyt myin Helsingin asunnon. Tässä taas yksi syy muuttaa Helsingistä!

Sitä sun tätä

2007-11-02T11:04:00.000+02:00

Kävin männä viikolla katsomassa elokuvan "Musta jää" ja sen myötä lähetän terveisiä kaikille merkittävissä sivurooleissa esiintyneille, jotka tunnen! Kaikissa joukkokohtauksissa tähyilin vain taustajoukkoja itse actionin seuraamisen sijaan ;)

Olen tässä pohtinut, että kuinkakohan moni oikeasti viitsii lukea näitä jorinoita, mutta itselleni tällä blogin pitämisellä on merkittävä henkistä hyvinvointia ylläpitävä tehtävä. Ensinnäkin on mukava jorista itsestä ja toiseksi kun olen nyt enemmän tai vähemmän erossa kavereista, niin on mukava ajatella, että joku kuitenkin lukee tätä ja sillä lailla pysyy mukana elämässäni.

Sitten kirjallisuuskatsaus: viimeisin lukukokemus oli Ian McEvanin Amsterdam. Olen lukenut samaisen kirjailijan muitakin kirjoja, ja niissä n hauskaa sellainen tietty lukijan huijaus. Esimerkiksi kirjassa "Ikuinen rakkaus" ei tiedä, onko mielenterveytensä menettänyt henkilö päähenkilö vai se henkilö, jonka päähenkilö katsoo vainoavan häntä. Tai ainakaan minä en tajunnut sitä vasta kuin lopussa. Amsterdamissa oli vähän samantapainen, mutta kuitenkin erilainen asetelma. Siinä kaksi ihmistä tekee sopimuksen, joka sitten toteutuukin tilanteessa, jota sopimusta solmittaessa tuskin kumpikaan tarkoitti. Suosittelen! Ja sopii myös niille, jotka ei jaksa lukea paksuja kirjoja.

Lukulistassani tällä hetkellä on "maailmanlaajuiset ympäristöongelmat", jota en lue pelkkää valveutuneisuuttani, vaan siksi, että rupesin suorittamaan ympäristötieteen perusopintoja. Välillä kyllä kyselen itseltäni, että miksi ihmeessä sain taas päähäni opiskella jotain, kun sitten pitää oikeasti tehdä työtäkin sen eteen. Onneksi on kuitenkin mielenkiintoinen aihe.

Normiviikonloppu

2007-10-29T15:36:00.000+02:00

Viime viikonloppu oli normiviikonloppu. Normiviikonloppu on sellainen viikonloppu, kun ei tapahdu mitään ihmeempää. Tehdään kodinhoidollisia ja ravitsemuksellisia toimenpiteitä, käydään kaupassa, katsotaan televisiota, luetaan kirjoja, kuunnellaan musiikkia. Jos on hyvä ilma, voi käydä kävelylenkillä. Huonommilla ilmoilla voi käydä uimahallissa. Ja tietenkin niin normiviikonloppuun kuin muihinkin viikonloppuihin kuuluu joka sunnuntainen direktiivipuhelu kaverini S:n kanssa.

Haluaisin muuten tässä yhteydessä selventää käsitteiden ”ystävä” ja ”kaveri” eroa. (päätetty yhdessä edellä mainitun kaveri S:n kanssa) Yleisesti ottaen joku voisi erehtyä pitämään ”ystävä”-kategoriaa parempana kategoriana kuin ”kaveri”-kategoriaa. Näin ei kuitenkaan missään tapauksessa ole. Ystävät ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat kohtuullisen hyviä tuttuja, siis enemmän kuin tuttavia, mutta joiden seurassa pitää kuitenkin vähän skarpata. ”Ystävä”-kategoriassa on vielä pahamaineinen alakategoria ”ystäväperhe"-kategoria. Sinne jos joutuu, niin vähän on toivoa päästä enää ”kaveri”-kategoriaan. ”Kaveri”-kategoriaan kuuluvien ihmisten kanssa sen sijaan voi olla vapaasti oma itsensä, mikä pahimmillaan tarkoittaa sitä, että kaveri menee itse nukkumaan ja laittaa kylään tulleen kaverin katsomaan Mr Bean –videota siksi aikaa. Ystävyys saattaisi sellaiseen kaatua, mutta kaveruus kestää =)

Vapaus koittaa

2007-10-24T15:11:00.000+03:00

Tänään lähti postissa irtisanomisilmoitukseni Helsingin työpaikasta. Asuntokin tulee myyntiin lähipäivinä. Nyt ei enää palatakaan takaisin Helsinkiin niin vain...

Työtilanne on tällä hetkellä sen luontoinen, että mulla on työsopimus ensi vuoden alusta puoleksi vuodeksi yhteen projektiin, johon en kuitenkaan mitä luultavammin tee mitään. Työsopimus tehtiin sen takia, kun varsinaisen tulevan projektini rahoituspäätökset tulevat aikaisintaan joulukuussa ja virkavapaus Helsingin työpaikasta oli tämän vuoden loppuun, niin nyt tehdyn sopimuksen turvin pystyin hoitamaan suhteet kuntoon sinne päin. Varsinainen projektini kestääkin sitten kolme vuotta, että ainakin siksi aikaa on siis töitä tiedossa. Rahoitus tähän projektiin on kuitenkin käytännössä varma ja siihen on pidetty jo aloitusseminaarikin, mutta sen nimiin ei voi vielä palkata työntekijöitä, että sen takia tämä hiukan sekava tilanne.

Joku voisi pitää ehkä sekopäänä, kun irtisanoutuu vakituisesta työstä ja rupeaa tällaisiin epävarmoihin pätkähommiin, mutta eipä tuo loppujen lopuksi tehnyt yhtään kipeää ja luotan siihen, että kyllä tekevä aina töitä keksii. Muutenkin olo on kaiken kaikkiaan tosi vapautunut tällä hetkellä =)

Paikallistuntemusta

2007-10-23T16:32:00.000+03:00

Viime viikonloppuna vihdoin ehdin aloittaa jo kauan suunnittelemani ”Kotkan kaupunginosat”-kiertueen. Lähdin liikkeelle idästä eli Sunilasta, Tiutisesta ja Suulisniemestä. Kotkan kaupungin nettisivujen mukaan Kotkan arkkitehtuuri on moni-ilmeistä, mutta että rakennukset kuitenkin solahtavat paikalleen. Mielenkiintoista.

Sunila on Alvar Aallon suunnittelmien pohjalta rakennettu lähiö. Sunilan kupeessa on Sunilan sellutehdas, jonka työntekijöitä silmällä pitäen Sunilaa on kai rakennettu. Vaikka onkin ollut kuuluisa ja tunnustettu arkkitehti asialla, niin Sunila ei kuitenkaan ole mikään suosittu asuinalue täällä Kotkassa. Asunnot ovat hyvin halpoja ja aika kulahtaneelta siellä näyttikin. Paikallinen baari sen edessä seisoskelleine miehineen näytti erittäin pelottavalta. En käynyt siellä yhdellä.

Tiutinen on taas ihan erityyppinen paikka. Se on saari, jonne pääsee kuitenkin tietä pitkin. Tiutinen on idyllistä puuomakotitaloaluetta (eivät ole halpoja ). Olo oli koko ajan sellainen kuin olisi jonkun takapihalla kävellyt. Yhdellä pihalla ollut mies tervehti ohi kävellessäni.

Tällaisia maisemia Kotkassa riittää melkein joka niemeen ja notkelmaan. Ja jos siinä ei ole tehdasta, niin sitten siinä on satama.

Toisaalta Kotkassa riittää myös tällaisia maisemia...

Tehtaan varjosta

2007-10-22T09:59:00.000+03:00

Yritin paneutua kotkalaiseen sielunelämään lukemalla Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa. Toivo Pekkanen on siis kotkalainen kirjailija ja Tehtaan varjossa sijoittuu Kotkaan. Kirja on julkaistu vuonna 1932 ja siinä katsotaan elämänmenoa nuoren ja köyhän tehdastyöläispojan silmin. Kirjan alku on varsin lohduton. Isä palaa kansalaissodan jälkeen vankileiriltä ja kuolee ensimmäisen kotona nautitun aterian jälkeen, kun vatsa ei kestä ruokaa.

En kyllä erityisemmin tunnistanut Kotkaa tuosta kirjasta ja on tunnustettava, että koko kirjan lukeminen oli aikamoista tervanjuontia....mikä ei kuitenkaan tarkoita, että uskaltautuisin kyseenalaistamaan Toivo Pekkasen merkityksen Suomen kirjallisuushistoriassa. Mutta jotenkin kirjoitustyyli on muuttunut niin paljon noista ajoista, että se tuntuu ainakin minusta teennäiseltä. Olen huomannut, että sama tunne saattaa tulla muitakin vanhoja klassikoita lukiessa, vaikka on jotkut kyllä kolahtaneetkin, esim. Ilmari Kiannon Punainen viiva tai Joel Lehtosen Putkinotko.

Pimeyden kaupunki

2007-10-17T15:43:00.001+03:00

Otsikolla ei viitata Kotkassa viime viikolla tapahtuneisiin veritekoihin, vaan...

Näin syksyn pimetessä on tuntunut jotenkin erityisen pimeältä ja viikonloppuna tajusin, mistä se johtuu: esimerkiksi kotikadullani ja muilla lähikaduilla ei ole katuvalaistusta, vaikka ollaan sentään kaupungin keskustassa. Tämä ei kyllä haittaa minua ollenkaan, päin vastoin. Säästyy energiaa ja tähdet näkyvät kirkkaammin (milloin näkyvät). Sänkynihän olen asemoinut sikäli mukavasti, että maatessani siinä näen parvekkeen ovilasin läpi taivaan. Eli voisin romanttisesti tuijotella tähtiä nukkumaan mennessäni... mikäli nukkuisin silmälasit päässä. Hehe.

Kotkan valaistuspolitiikan johdosta joudun muuttamaan myös sauvakävelyreittiäni valoisimmille tantereille. Totesin tämän eilen, kun sauvoin pimeässä rannalla. Lähdin sitten pyrkimään valaistulle tieosuudelle sillä seurauksella, että kompuroin pilkkopimeässä jossain epämääräisessä pöpelikössä. Mielessä kävi, että nyt kun joku näkisi, niin saattaisi se ajatella... Tulevaisuudessa minut näkee siis ehkä sauvakävelemässä kauppakeskus pasaatia ympäri =)

Valkmusa

2007-10-16T08:59:00.000+03:00

Viime lauantaina aamu koitti syksyisen koleana ja aurinkoisena, joten olisiko parempaa tapaa viettää aikaa kuin lähteä suolle karpaloita etsimään. (eipä taida olla)

Minä ja marjaämpäri suunnattiin siis kohti Valkmusan kansallipuis toa (noin 30 kilometriä Kotkasta).

Ensiksi tilanne näytti vähän huonolta karpaloiden suhteen, mutta alkoihan niitä sitten sitkeän maahan tuijottelun ja suossa rämpimisen tuloksena löytyä. Ensi talvena Kotkassa herkutellaan siis karpalokiisselillä ja kermavaahdolla, mmm. Tässä epäileville todistusaineistoa:

Kolahtiko

2007-10-11T12:53:00.000+03:00

Kotkassa on tällä viikolla kristillinen elokuvaviikko. Kristillisyys ei tarkoita sitä, että elokuvat olisivat leimallisesti uskonnollisia, vaan konseptiin kuuluu, että elokuvaa on kommentoimassa seurakunnan edustaja ja joku muu kommentaattori ja sitten voidaan yhdessä keskustella mieltä polttavista kysymyksistä elokuvan innoittamana. Eilen illalla olin katsomassa tällaista spektaakkelia. Elokuva oli Last king of Scotland, joka liittyy Ugandan hirmuhallitsija Idi Aminiin. Tavallaan en välttämättä olisi halunnut jäädä kuuntelemaan jälkijorinaa, mutta seurakunnan edustaja nousi pahaksi onneksi juontamaan keskustelua juuri oman penkkirivini päätyyn, niin en kehdannut livahtaa ulos juuri jumalan maanpäällisen edustajan silmien edestä, vaikka pakana olenkin. Noh, kommentaattori piti oman puheensa, josta en saanut oikein tolkkua (mikä voi tietenkin johtua rajallisista älynlahjoistani) ja sitten juontaja antoi puheenvuoron yleisölle, ja sekunnin ajan ehdin ajatella, että no just, eihän Suomessa kukaan ikinä sano mitään, kun käsiä alkoi nousta salissa kuin sieniä sateella. Että tästä pisteet kotkalaisille.

Itse elokuva oli aika ok, vaikka vähän siitä tuli sellainen olo, että "olipa hirveä hallitsija oli tuo Idi Amin, mutta sehän jo tiedettiinkin". Jotain muuta näkökulmaa olisin siis kaivannut vähän näkyvämmin.

Elokuvateatteriskenestä Kotkassa noin yleensä on todettava, että siinä ei ole paljoa kehumista. Täällä on kaksi elokuvateatteria, mutta ohjelmistoon tulee lähinnä kaikista älyvapaimmat suuren rahan hollywood-elokuvat + ehkä suomalaiset elokuvat. Sitten on kansanopistossa elokuvakerho, jossa esitetään "laatuelokuvia", mutta niihin ei voi ymmärtääkseni ostaa kertalippuja, vaan pitää maksaa kurssimaksu koko kaudesta. Eli dvd-soitin on edelleenkin hankintalistassani, että voisin käydä kotona elokuvissa =)

Kirjastoasiat

2007-10-09T09:29:00.000+03:00

Nyt päästiinkin yhden lempipuuhani pariin...nimittäin kirjastossa käyntiin. Ja sehän on täällä yhtä juhlaa. Ensimmäinen hyvä puoli on, että kirjasto on lähellä, melkein työmatkan varrella. Toinen hyvä puoli on, että se on pääkirjasto = seudun kattavimmat valikoimat. Helsingissähän kirjastoon ei kannattanut mennä noin vaan käymään, koska se kirja, minkä halusit lainata, ei kuitenkaan ole juuri omassa lähikirjastossa, vaan se pitää ensin tilata sinne jostain toisesta kirjastosta, mistä pitää kaiken lisäksi vielä maksaa. Kolmas hyvä puoli on, että uusiakin kirjoja saa lainattua heti tuoreeltaan ilman että ensin ilmoittaudut varausjonoon sijalle 134. Joutuuhan täälläkin tietenkin joitain kirjoja jonottamaan, mutta huomattavasti siedettävämmässä mittakaavassa. Neljäs hyvä puoli on, että kirjasto on inhimillisen kokoinen - siellä voi siis hyvin kuljeskella ympäriinsä katselemassa, mitä mielenkiintoista löytyisi.

Eli tässä kirjastossa käynti Kotkassa pähkinänkuoressa: 1) kävellään sisään kirjastoon, 2) jos haluaa lainata jonkun tietyn kirjan, mennään katsomaan onko se hyllyssä. Jos ei ole, niin seuraavalla käyntikerralla se luultavasti on, 3) katsellaan, löytyisikö jotain muuta kiinnostavaa, 4) lainataan kirjat, 5) ulos mennessä voi käydä vielä matkalla lukemassa lehtisalissa lehtiä. Helppoa ja rentoa. Ja todellakin, Kotkassa on aikaa harrastaa sellaistakin, että käy kirjastossa lukemassa lehtiä.

Retkeilyä

2007-10-02T11:18:00.000+03:00

Viikonloppuna olin noin 30 kilometrin vaellusretkellä Salpalinjan maisemissa. Ilma oli mitä kaunein ja muutenkin oli mukavaa.

Ja kukas se on siinä tallustellut...

Toinenkin hieno luontoelämys oli, kun aamulla ylös noustuani kuuntelin pöllön huhuilua lammen vastarannalta ja sitten se lensi lammen yli ja jäi huhuilemaan lähipuuhun hetkeksi. Harmi vain, että ei ollut kiikareita matkassa...tarkempi lajimääritys jäi siis tekemättä.

Kirjallisuudesta ja musiikista

2007-09-26T15:47:00.001+03:00

Laitoin sivupalstalle noita kirja- ja musiikkijuttuja, kun ajattelin, että voisin kirjoittaa niistä jotain jos sille päälle satun.

Nyt satuin sille päälle:
Olen lukenut Mauri Paasilinnan Rovaniemi-sarjaa, jossa on muistaakseni ilmestynyt tähän mennessä neljä osaa. Rupesin kai lukemaan sitä alun perin siksi, kun tykkään historiasta ja yleensäkin Suomen sota-aikoja käsittelevistä romaaneista. Eikä kai tässä tapauksessa kyseessä voi olla ihan huono sarja, kun olen lukenut kaikki tähän astiset osat. Kyseessä ei varmaankaan ole mikään maailmankirjallisuuden mestariteos, mutta mielestäni mukavaa lukemista...siis sellaista, mitä on mukava lukea, kun haluaa ottaa rennosti. Romaanisarja käsittelee sota-ajan vaiheita pääasiassa Rovaniemen ympäristössä. Tähän mennessä päähenkilöille on tapahtunut mm. sotavankeus Venäjällä, avioliitto, avioton lapsi, on vehdattu saksalaissotilaiden kanssa ja harjoitettu salakuljetusbisnestä etc. Kirjoissa on kyllä ärsyttäneet sellaiset päälle liimatun tuntuiset ja teennäiset historian ja erityisesti sosiaalihistorian oppitunnit tyyliin "hän otti käteensä suositun Kotiliesi-lehden".

Kiitos elämästä osa 2

2007-09-26T15:34:00.000+03:00

Kaikkien viime päivinä tehtyjen automatkojen jälkeen olen edelleen hengissä...Ilmakehästä en tiedä =) (shame on me)

Eilen olin perinteisellä sauvakävelylenkilläni. Oli sellainen karun kaunis syysilta. Aurinko painumassa mailleen, tuuli kohtalaisesti, meren aallot loiskuivat rantakiviin, lehdet putoilivat puista...ajattelin, mikä ihana paikka asua tämä Kotka. Samalla harmitti, että ensi kesään on niin pitkä matka. Tänä kesänä jäi paljon sellaisia kesäasioita tekemättä, joita olisin halunnut tehdä. Onneksi taidan olla täällä vielä ensi kesänäkin.

Kiitos elämästä

2007-09-21T09:23:00.000+03:00

Eilinen ajomatka Vantaalta Kotkaan pääsee kirkkaaasti "kauheimmat matkat top viisi" -listalleni. Puolet matkasta satoi kaatamalla vettä, eteen ei nähnyt paitsi sen että tien pinta on yhtä suurta lätäkköä. Kolme kertaa tunsin, kun renkaat ei ottaneet enää tiehen kiinni ja kauhuissani puristin rattia rystyset valkeina. Harkitsin pysähtymistä kahville pahimman sateen ajaksi, mutta tekeekö tosimiehet ja -naiset niin. Tänään pitäisi suoriutua Kotkasta Joensuuhun. Millainenkohan rekkaralli siitäkin tulee. Taustatietoa: Vaalimaalla 28 km rekkajono, Nuijamaalla 18 km, ja Imatran rajanylityspaikalla 12 km. Kiitos Venäjän kansantalouden kasvun =)

Merkittävä uutinen: eilen sain kutsun kahville kotkalaisen yksityishenkilön luo. Ensimmäinen työn ulkopuolella hankittu ihmiskontakti Kotkassa! Jos ei siis lasketa naapurin mummoja.

Syyskuu on touhua täynnä

2007-09-19T09:29:00.000+03:00

Tämä kuukausi on melkoista haipakkaa sekä töiden puolesta että muutenkin…neljä viikonloppua putkeen erinäisissä reissuissa. Lisäksi olen aloittanut Kotkaan integroitumisen yrittämisen hankkimalla harrastuksia, joihin kuuluu paikallinen kuoro sekä pilates. Molemmat oikein mukavia, tervehenkisiä ja hyödyllisiä harrastuksia. Muita vähemmän sosiaalisia aspekteja omaavia harrastuksia ovat sauvakävely ja uinti. Uimahallissa on aina paljon venäläisiä. Sauvakävely tapahtuu ylellisesti merenrantamaisemissa.

Viime viikon torstaina ehdin olla Helsingissä tunnin, kun iski jo koti-ikävä Kotkaan. Tuohon tuntiin Helsingissä kuului autossa istumista ruuhkassa, matkustamista täpötäydessä ratikassa ja kävelyä ihmisiä vilisevässä keskustassa. Kotkassa ei ole mitään näistä. Jos tulee ihmisiä ikävä, voi mennä Prismaan, koska se on havaintojeni mukaan Kotkan ihmisrunsain paikka.

Miksi blogi?

2007-09-18T13:34:00.000+03:00

Syitä:
Muutin reilut kolme kuukautta sitten ummikkona Helsingistä suomalaiseen pikkukaupunkiin. Ajattelin, että tämä voisi olla mukava tapa tallentaa sopeutumisprosessin muistot ja pitää yhteyttä muualla asuviin sidosryhmiin.
Mitä sisältää:
Havaintojani em. kaupungista ynnä muuta sekalaista elämääni kuuluvaa