Olen viettänyt viime päivät flunssan kourissa lähinnä sängyn pohjalla. Siitä oli se hyöty, että vihdoin sain pitkällisen entraamisen jälkeen päätetyksi, että ilmoittaudun suorittamaan ympäristötieteen aineopintoja. Tätä päätöstä tulen varmaankin vielä kiroamaan, mutta toivottavasti en katumaan.
Lisäksi kun sairaana ei pysty mihinkään järjelliseen toimintaan, on aikaa pohtia elämän suuria kysymyksiä.
1) Miten voidetta saa purkista, kun purkin kyljessä lukee käyttöohjeena "sulje korkki huolellisesti ennen käyttöä".
2) Miksi tekee mieli suklaata, vaikka mikään ei maistu miltään.
3) Suklaan käärepaperissa luki "saattaa sisältää pieniä määriä pähkinää ja munan". Säästän teidät kaikilta niiltä huonoilta vitseiltä, mitä räkäpäissäni keksin tästä.
Oli myös aikaa katsoa televisiota päivällä ja sieltähän tuli uusintana vanha nuoruusvuosieni suosikki "Villi Pohjola". Hieman pelonsekaisin tuntein suhtauduin asiaan, kun usein vanhat favoriitit pitemmän ajan päästä nähtynä/kuultuna, luettuna aiheuttavat ainoastaan kauniiden muistojen tuhoutumisen tuskallisella tavalla, mutta onneksi nyt ei käynyt niin. Pitää ehkä täst'edes ruveta tallentamaan nuo uusinnat :)
6 kommenttia:
Paranemisiin sinne cotcaan. Toivottavasti tauti menee nopeasti ohi. Sairaana on kelju olla.
t lean-b ja o
Jensu, sinäkin! Meitä makaa useampi kotka näköjään sängyn pohjalla. Parantavia säteitä! -norppa
(Ja kiitos taas nauruista. Elämän suuret kysymykset. Huumorintajusi ei petä koskaan! :)
Olipas kiva lukea pitkästä aikaa blogipäivitystäsi:)! Monena päivänä olen käynyt katsomassa, että ei ole mitään uutta tullut...
Täälläkin on vähän huteraa oloa liikenteessä, mutta se johtuu enemmänkin eilisistä hääjuhlista, kuin flunssasta.
Toivottavasti flunssa on jo taakse jäänyttä elämää. Vau, onnea opiskeluihin! :)
Onnea ja menestystä opintoihin myös B:ltä. Päivitä vaan blogisi silloin tällöin - niin kuin huomaat on uskollinen lukijakunta...
Mukava kuulla, että joku jaksaa näistäkin jorinoista olla kiinnostunut :) Ja on se mukava tietää, että ette ole minua vallan unohtaneet, vaikka ei niin usein nähdäkään...
Lähetä kommentti