Johan tässä onkin aherrettu useampi viikko, joten taitaa olla taas loman paikka, ja edessä päin on
kilometri poikineen... Mistä tulikin mieleen, että semmoista asiaa olen aina ihmetellyt, kun ajelee yksin pidempiä matkoja, niin välillähän täytyy pysähtyä. Mutta miten on mahdollista, että huoltoasemilla (tai mitä nämä abc:t, nesteet, essot ym. sitten nykyään ovatkin) ei ikinä ole ketään muita yksinäisiä naisautoilijoita? En kai nyt suinkaan voi olla ainoa nainen tässä maassa, joka ajaa yksin autolla paikasta toiseen.
Olen kyllä muutenkin varsinainen näky maanteillä tänään. Autossa on lastina polkupyörä (takapenkki laskettu alas, pyörästä irrotettu etupyörä, että on saatu mahtumaan se sisään), sukset, matto, ja lisäksi järjetön määrä kaikkea muuta tavaraa. Auton kylki on lommoilla, kun joku tuntematon p......... ajoi siihen parkkipaikalla, ja tuulilasissa on piiiitkä halkeama. Näin kultivoituneesti matkustaa hieno neiti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tervemenoa verkkari-landiaan! Jospa ostaisit pakettiauton, ja ajelisit sillä. Sinne saisi lastattua kaikkea kivaa pikkutavaraa, eikä kukaan näkisi niitä. Miten hauskaa olisi ajella transitilla pitkin moottoriteitä. Ja siinä olisi vallan miesautoilijoilla ihmettelemistä, kun nainen on pakettiauton ratissa.
Minä jouduin taannoin viettämään reilun tunnin huoltoaseman kahviossa, kun odottelin miehen kyytiä. Täytyy myöntää, että oli vähän kiusaantunut olo siellä haalari- ja verkkariäijien keskellä. Kuka ei kuulu joukkoon -tilannetta vielä korosti se, kun lipittelin hame päällä lattea ja selailin muotilehteä.. Olinpa helpottunut, kun miehen auto kurvasi pihaan :D
No sepäs kivaa, kun lomaa piisaa:).
Tuli vielä mieleen, että oletko nähnyt dokumenttielokuvan "Hetket jotka jäivät"? Siitä vaan ajattelin, että sinua voisi kiinnostaa, kun luet noita rintamakirjeitä. Se on ihana elokuva minun mielestäni:).
Moro!
Tämä viesti ei liity verkkarihousuihin muulla tavoin kuin että olin sellaisissa kun vietin pääsiäislomaa kotona kaappeja siivotessa. Loma tuli ja meni, varmaan Cotcassakin. Rentouttavaa oli vaikka etsin pojan passia n. 2 päivää yhteensä. Hyvä asia oli, että siinä tuli paljon muitakin mielenkiintoisia tavaroita vastaan kun oikein otsalampulla etsin vetolaatikoiden takana. Ja tuli myös siivottua kaappeja. Passi löytyi miehen kenkälaatikosta, mutta vasta kun hän tuli työmatkalta Krakowasta ja paljasti nerokkaan piilopaikan. Katsoin sitä (passia) lasiutuneella katseella otsalamppu päässä. Ulkomaan matkaa nyt ei kuitenkaan ole tiedossa, mutta ainakin on passit kunnossa. (Turvallisuuden tunne on B:lle tärkeä.)
Toivottavasti sinun pääsiäislomasi oli rentouttavaa ja kohta lähdetään Tre:tta kohti, otetaan passi ja hammasharja mukaan. Sitä ei tiedä mihin jäsenet joutuvat kun pääsevät vauhtiin.
Kiitos Suville vinkistä (en ole nähnyt)!
Loma tosiaan oli ja meni, nyt odotellaan sitten verkoston kokoontumisajoja Tampereella.
Lähetä kommentti