Minä ja marjaämpäri suunnattiin siis kohti Valkmusan kansallipuistoa (noin 30 kilometriä Kotkasta).
Ensiksi tilanne näytti vähän huonolta karpaloiden suhteen, mutta alkoihan niitä sitten sitkeän maahan tuijottelun ja suossa rämpimisen tuloksena löytyä. Ensi talvena Kotkassa herkutellaan siis karpalokiisselillä ja kermavaahdolla, mmm. Tässä epäileville todistusaineistoa:
4 kommenttia:
Oi miten herkullisen näköisiä marjoja! Omat aamueväät eivät tunnu enää niin kovin hohdokkailta, kun ajattelee karpalokiisseliä :P
PS. Pääseekö kylään? ;)
Aina pääsee kylään =) Karpalokiisseliä lupaan tarjota niin kauan kuin raaka-ainetta riittää.
Moon aivan kade. Suolla rämpimiset on viime aikoina jääneet vähiin. Tosin tänä viikonloppuna ehkä yritetään päästä johonkin luontokohteeseen, mutta luulen että voi tulla suomalaista suota ikävä. Riittäisköhän noita karpaloita vielä siihen asti, kun tulet käymään täällä?
Komeita karpaloita.
Lähetä kommentti